perjantai 30. maaliskuuta 2018

#56 Kotia kohti






Viisi viikkoa Irlannissa on nyt ohi. Ihan mieletön kokemus kaikkineen.
Hyvä porukka, mielenkiintoinen maa ja paljon kaikkea uutta.
Mulle reissu oli haaste, halusin repäistä ja katsoa pärjäänkö yksin.
Ujona ja epäluuloisena persoonana, oli mielenkiintoista lähteä avoimella asentaalla.
Hämmentävää, mutta jopa onnistuin siinä. Toivon että osa siitä avoimuudesta säilyy myös kotona.
On niin paljon helpompaa olla oma itsensä ulkomailla, vaikka mitä tapahtuisi,
et todennäköisesti näe heitä enää ikinä.
En tiedä puhunko englantia yhtään paremmin, mutta rohkeutta puhua tuli roppakaupalla lisää.
Enää en panikoi, kun joku yrittää  keskustella tai kysyä jotakin.





Haikea jättää Irlanti taakse, mutta olen erittäin iloinen päästessäni kotiin.
Vaikka se hevoseton elämä ihanaa onkin, kun sun ei tarvitse mennä kaatosateella tekemään tallia.
Pää ja kroppa kaipaa kuitenkin niitä rutiineja.
Selkäni ja polveni, eivät oo olleet näin pahassa jamassa muutamaan vuoteen.
Liikuntaa harrastettiin lähinnä pyöräilemällä töihin, ja lenkkeilemällä.
Pakko oli päästä lähes päivittäin pihalle liikkumaan ja haukkaamaan happea.
Innostuin jopa kokkaamisesta, minä, jolla on peukalo aivan keskellä kämmentä.
Hyvin maistui erimerkkiset keitot ja pöperöt.







Arki lähtee rullaamaan lauantaina täydellä teholla,herätyskello piippaa kahdeks korvilla
ja tallilla pitäisi olla 10.00,
moikkaamassa Wikua. Ihan hirveä ikävä!
Väsynyt mutta onnelline, kuittaa Tikkurilan juna-asemalta, vielä muutama tunti ja olen matkalla kotiin <3







ps. Ensi viikolla on Hevoset-messut!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti