#49 Emmin valmennuksessa

Oltiin Wikun kanssa lauantaina Emmin valmennuksessa hyppäämässä. Emmi oli mulle ihan uus tuttavuus. Lähdin ihan mielenkiinnosta, kun oma valmentajani sitä kysyi mukaan. Tehtävinä oli s-kiemura kavaleteilla, joilla aloitettiin. Sen jälkeen tuo pysty-puomi-okseri linja, mollemista suunnista, sekä jumppalinja, jossa oli kava-kava-ristikko-okseri-kava (tätäkin molemmista suunnista).

S-kiemuralle tehtiin aluksi hypyn jälkeen voltti, jolla korjattiin laukka tasapainoiseksi ja korjattiin oikeasksi. Me ei Wikun kanssa saatu noilla ympyröillä laukkaa vaihtumaan keskimmäiselle kavalle kertaakaan. Tultiin ympyröiden kanssa joku 3-4 kertaa, jonka jälkeen ne jätettiin pois ja saatiin heti laukat vaihtumaan paljon paremmin. Tehtävä onnistui harvinaisen helposti, sillä yleensä jäädään molemmat ahnehtimaan seuraavaa tehtävää liikaa, jolloin tullaan hallitsemattomasti ja laukka ei vaihdu.

Kuvat on maneesilaatua, mikä ei häävi ole. Paremman puuttessa mennään näillä.

Tuo pysty-puomi-okseri linja tultiin ensin niin, että pystyn jälkeen piti ottaa seis, ennen puomia. Parin yrityksen jälkeen sain ponin jopa pysähtymään ennen. Tultiin samaa toisinpäin, jolloin hypättiin okseri ja sen jälkeen seis. Kun pysähdykset tuli, tultiin koko linjaa. Jännitin hiukan tuota puomia, tuntui ettei askel sopinut sille ollenkaan.

Jumppasarjat on mulle vaikeita, kun välissä ei ole aikaa korjata omaa asentoa. Tai ponia, mutta Wiku onneksi nykyään hoitaa aika hyvin oman osuutensa. En meinannut päästä hypyn jälkeen tarpeeksi nopeasti takaisin pystyyn, jolloin sukelleltiin viimeisille tehtäville. Wiku alkoi olla liiankin rauhallinen, eikä tehoja meinannut irrota enää okserille.  Tehtävät nousi aika äkkiä ja alle tuli muutama huono hyppy noille oksereille, joka teki mut epävarmaksi. Lopulta lähestyin molempia melkein silmät kiinni rukoillen ettei poni petä. Hienosti se yritti, muutama puomi otettiin alas, kun Wiku olisi tarvinnut multa enemmän tukea.

Lopuksi tultiin vielä ratana nuo samat tehtävät, ensin oikeasta kierroksesta pysty-okseri linja, s-kiemura, jumppa ja uudestaan linja vasemmalta. Otettiin parit puomit tuonne ekalle okserille, jonka jälkeen totesin etten tule enää. Pelkäsin että poni alkaa kieltää omien virheiden takia tai alkaa muuten epäröimään. Emmi kuitenkin komensi tulemaan uudestaan ja sainkin keräiltyä itseni kasaan ja suorittamaan koko radan.

Valmennuksesta ei jäänyt kovin hyvä mieli, selvittiin kyllä kaikesta, mutta koko tunti oli yhtä selviytymistä. Mikä taas ei tee valmiiksi huonolle itseluottamukselle hirveän hyvää. Toisaalta näitäkin tarvitaan, että poistutaan rankasti mukavuus alueelta. Näissä myös huomaa tapahtuneen kehityksen. Poni luottaa itseensä paljon enemmän, kuin aikaisemmin ja pystyn itsekkin ratsastamaan myös niitä hankalampia tehtäviä. Vaikkei vieläkään mennyt hyvin tai tuntunut hyvältä, ollaan me silti parempia, kuin vuosi sitten. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, yritetään nauttia ja opitaan virheitä! 

Millaisia postauksia sinua kiinnostaa lukea? Nyt otetaan vastaan risuja ja ruusuja. Myös ehdotuksia joulukalenteriin otetaan vastaan :)

#48 Hyppyjä

Perjantaina päästiin hyppäämään Hannan silmän alle. Tehtiin aika teknisiä tehtäviä pienemmillä esteillä. Tarvitaan Wikun kanssa ihan hirveästi treeniä, jotta päästään rutiiniin takaisin kiinni. Valkku meni kuitenkin jo paremmin, kuin parit edelliset kerrat.

Ratapiirosta esittävä kyhäelmä

Verkkattiin tuttuun tapaan itsenäisesti. Poni tuntui aika kivalta, mukavasti menossa ilman, että karkasi avuilta joka mutkassa. Tehtävät aloitettiin pääty ympyrällä olevalta kavaletilta (1). Kolme ympyrää kevyessä istunnassa, etenevässä laukassa. Se kolme kierrosta ei ihan meille riittänyt, jouduttiin ottamaan useampi lisää. Ennen kuin sain ponin tarpeeksi rauhalliseksi ja pysymään alla ennen ja jälkeen hypyn. Wiku on kerännyt itselleen hurjasti itseluottamusta ja kertoo jo mullekkin tietävänsä paremmin. Multa ei saa venyä ohja yhtään pitkäksi tai se ampaisee eteen. Tehtiin samat ympyrät molemmista suunnista ja  painitaan samojen ongelmien kanssa kumpaankin suuntaan.  

Jatkettiin ristikko-puomi tehtävälle (2a ja b), joiden väliin piti tehdä viisi askelta. Ekalla kerralla Wiku teki ristikolle ihan ihme hypyn, mun suusta pääsi tsiisus ja naurahdus. Seuraavalle kierrokselle ehdin jo vähän korjata ja saatiin ihan ok väli. Sain keskittyä ihan huolella säilyttämään rauhallisen, mutta etenevän laukan jotta mahduttiin sillä viidellä. Tässäkin tasaisen tuntuman säilyttäminen vaati keskittymistä. Rutiinin puuttuessa alan itse hätäilemään ja lähden mukaan ponin vouhotukseen.

Kuvien puuttessa, alkukesän valkusta

Seuraavaksi okserit (3 ja 4). Ekat pari kierrosta hätäilin itse ihan huolella, vaikka tehtävillä oli kokoa korkeintaan 40 cm. Sain kuitenkin kerättyä itseni ja pidettyä ponin hanskassa. Esteet oli lopulta n. 70cm, jäi jopa harmittamaan, ettei jatkettu isommille. Saatiin kuitenkin se tärkein rutiinia ja hyviä hyppyjä. Pyritään nyt hyppäämään vähintään kerran viikossa, jotta päästäisiin keväällä taas kilpailemaan vähän totisemmin, myös esteillä. Ihanaa saada jokin tavoite, motivaatio nousi heti hitusen korkeammalle!

#47 Lihashuoltoa ja lisää jumpaa

Kuvat muutama viikon takaa, itsenäisistä hyppelöistä

Kirsin edellisen valmennuksen jälkeen ollaan oltu puolitoistaviikkoa vähän hunnigolla. Nyt on ollut niin paljon stressia, että ratsastin ekan kerran Wikulla tähän puoleentoista viikkoon oikeasti kunnolla ja poni oli ihan hirvittävän hieno. Ai miksi?  Jotta saisin ajatukset muualle. Maastossa olisi ollut liikaa aikaa ajatella, joten päädyin tekemään perusteellista jumppaa.

Jumppaamaan, kun Wikulla oli viime viikolla hieronta. Hierojan mukaan ponissa ei ollut muuta huomauttamista, kuin kylkien jäykkyys. Se meillä oli jo tiedossa, mutta helpottavaa kuulla, että ollaan tehty asioita oikein, kun lihaksisto on muuten kunnossa. Ollaan panostettu vielä entistäkin enemmän taivutuksiin, joissa Wiku taipuisi rehellisesti myös kyljistä. Työ alkaa tuottaa tulosta hiljalleen, mutta edelleen se vaatii aikaa. Enhän itsekään taipuisi spagaattiin tältä seisomalta.  

Meillä piti olla oikea tehoviikonloppu tulossa

valmennusten osalta, päästäisiin taas tekemisen makuun. Perjantaina Hanna estevalmennus, lauantaina Kirsin kouluvalmennus ja sunnuntaina Jarin esteet. Toive tasolle se valitettavasti sitten jäi. Lähden sunnuntaina reissuun ja missaan Jarin valkun taas.. Takaisin kotiin palailen keskiviikkona. Sussu onnekseni lupaili liikuttaa Wikun mun ollessa poissa, ei tule ponille turhia vapaita. Ehdin kuitenkin kahteen ensimmäiseen valkkuun, vielä pitäisi keksiä jotkut kivat kisat tälle vuodelle. Meillä ei tällä hetkellä ole mitää sen suurempia tavoitteita. Koitetaan viedä ponia eteenpäin ja katsotaan mitä talvi ja ensi kesä tuo tullessaan. Tää päämäärättömyys vähän syö motivaatiota ja turhauttaa jonkin verran. Täytyy käydä taas läpi, että mihin tähdätään, saataisiin jokin idea taas treeneihin.  

#46 Turpaterapin tarpeessa

Hevoset on aina ollut iso osa mun arkea, nuorempana lähinnä harrastuksena ja nyt myöhemmin ihan liikuntana ja tavoitteellisempana. Ei tätä enää harrastukseksi voi sanoa, enemmän se on elämäntapa. Aina välillä tulee kausia, kun ei jaksaisi kiinnostaa yhtään, mutta muutamankin päivän loman aikana kaipaan takaisin talliin. Hevoset on olleet mulle myös se laji, johon panostan ja jääkiekko se jonne menen nollaamaan päätä. Jääkiekon jäädessä piti löytää hevosista molemmat. Miten tasapainottaa se tavoitteellisuus ja kiva tekeminen, kun kyse ei ollutkaan enää pelkästään hevosen hyvinvoinnista, vaan myös omasta.

Hevosista olen saanut vuosien varrella lohtua, iloa, murhetta, onnistumisen tunteita, varmasti lähes jokainen tunne on noiden karvakorvien kanssa koettu. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, olen saanut hevosten kautta kavereita ja kokemuksia, joita muualta en olisi löytänyt. Mikä tärkeintä hevoset ovat kasvattaneet mua ihmisenä, olen oppinut tärkeitä taitoja ihan elämää ajatellen. Nauttikaa hevosystävistänne, olivat ne sitten eläviä tai puisia, omia tai hoitsuja, kilpahevosia tai harrastuskavereita. <3