#44 Tauko estekammoisen silmin

Oltiin Jarin valkussa taas todella pitkältä tuntuneen ajan jälkeen. Ei olla koko kesänä päästy hyppäämään säännöllisesti ja se näkyy tekemisessä, mutta eniten mun kammossa. Säännöllisellä hyppäämisellä se saatiin ihan kivasti kuriin ja pystyin suorittamaan isompiakin tehtäviä. Vaikka poni toimii ihan järjettömän hyvin ja hyppää mielellään oma pää haraa vastaan. Kykenen vielä lähestymään ja toimimaan n. 70cm tehtävillä ihan kohtuudella, mutta tehtävien noustessa alan jännittää.

Istunta kärsii tehtävien noustessa. Säännöllisellä hyppäämisellä mun istunta alkoi olla jo ihan kiva. Pysyin hyvin hypyissä mukana, enkä enää yrittänyt nostaa Wikua esteestä yli, tai sukeltanut heittäen samalla kaikki ohjat pois.

Nyt pienillä ja helpoilla tehtävillä keho pysyy ihan kivasti kasassa, jännittyneenä taas virheet alkavat puskea läpi. Tilanne ei ole lainkaan niin paha, kuin reilu vuosi sitten, kun näitä mun osalta huonoja hyppyjä oli enemmän, kuin niitä hyviä. Ärsyttää silti, kun ei vain pysty pitämään mieltä kasassa.  

Jännitys on suurin estettä lähestyessä, olen ihan varma, että rysäytetään esteestä läpi tai Wiku kieltää. Esteelle kääntäminen on vaikea, katson suunnilleen paikan, nappaan harjasta kiinni ja rukoilen että kaikki menisi nappiin. Periaatteessa näinhän sen pitäisikin mennä, antaa ponin rauhassa suorittaa ja vain tukea tai myödätä sopivasti. Se tukeminen vain unohtuu johonkin. Ei mun ratsastus kuulemma niin surkeaa ole, kuin miltä se tuntuu. Jännitys ja pelko tekevät siitä vain epämukavaa, eikä mikään tunnu onnistuvan. Kammo on sen verran hyvällä mallilla, etten enää halvaannu tehtäville, vaan pysytyn niitä tilanteita ratkomaan. Kammo näkyy lähinnä jännityksenä kääntää esteelle ja sukeltamisena esteen päällä. Ei radikaalina muutoksena ratsastuksessa, vain mielessä, joka on ihmisen suurin vastus.

Poni oli sileällä NIIN hieno, että meinasi ihan itkettää

Poni toimii todella kivasti, se ei kyttäile tai epäröi kotona juuri ollenkaan. Se katsoo hyvin omat jalkansa ja pelastaa usein mun tekemät virheet. Jos Wiku epäröikin, pieni rohkaisu riittää. Se on hyvin kerännyt massaa ja lihasta kesän aikana. Toivottavasti taas syksyn tulessa päästään myös hyppäämään viikoittain ja päästäisiin siirtymään metrin tehtäviin kotona. Kisattu ei juurikaan olla, kilpakentille pitäisi saada lisää kokemusta ja varmuutta. Wiku on kerännyt ihan huikeasti varmuutta, on ihana ratsastaa hevosella joka tietää mitä tekee ja pitää siitä. 

Hyvin tää fiilis aika usein :D Pitää ehkä hankkia uusi kaveri joka puhuu hevosta.. :D

Millasia kokemuksia teillä on pidemmän tauon jälkeen?