#42 Me oltiin lomalla!

Olin meidän “entisessä”kodissa (en oikein tiedä miksikä sitä kutsuisi…) laittamassa paikkoja kuntoon äidin ja poikaystävän kanssa. Wiku pääsi myös mukaan ja ehti olla melkein kolme päivää virallisemmin laitumella, imien itselleen ihan kunnon tynnyrin tuonne mahan seudulle.. Mutta vitsi kun mulla oli onnellinen pieni poni!  Raivattiin meidän kenttää taas kuosiin ja päästiin siellä vähän pyörähtämään. On kyllä ikävä sitä pohjaa, ihan mieletön jousto ja poni liikkui mielellään! Kentällä ei kuitenkaan vielä ollut tilaa tehdä mitään järkevää ja toinen kasvaa heinää leukaan asti, joten lähdettiin suosista maastoon. Vaikkei maastojen pohjat häävit ole tuollakaan on huomattavasti mieluisampi mennä vaihtelevassa maastossa, kuin koko 2-6km lenkki pelkkää suoraa tietä. En ennen tajunnutkaan kuinka paljon tuolla on erilaisia mäkiä, teki ponille oikein hyvää.

Siinä peltojen välissä haahuilessa ja ilmaa haistellessa tajusin kuinka olen kaivannut viljapeltojen tuoksua! Oli hauskaa katsella tuttuja maastoja 6v takaa. Siellä ne kaikki edelleen tallessa, vähän maisemat muuttuneet kuitenkin. Liiankin tutut sydärit saatiin tien pielessä makaavasta käärmeestä, hyvä etten heittänyt upareita ja laukannut kiljuen karkuun. (ai miten niin pelkään, inhoan, kammoan?)

Mukavat pari päivää, eikä poni tunnu valittavan. Minilomalta palailtiin suoraan töihin Kirsin valmennuksen merkeissä. Siitä postausta ehkä myöhemmin.

#41 Tosi soma

13. Kesäkuuta syntyi pieni ja valloittava tamma Tiny Pearls Ruu. Ruun emä on meidän Pälli-Elli Rock Eileen ja isä Celantus.

Ruu on:

Tulevaisuuden tähti

Ipana

Neiti

Ylväs

Ruulla on:

Pitkät jalat

Eriäviä mielipiteitä

Auts! Kovat kaviot

Ruskea (kyllä siitä taitaa kimo tulla..!)

Leijuva askel

Sirot korvat

Tulevaisuudessa Ruu on:

Rohkea

Utelias

Urhea estehevonen (katsokaa vaan, niin kilpaillaan koulua)

#40 Hagnerin valmennuksessa #2

Viime Torstaina oltiin uudestaan Kirsin valkussa Katan tallilla. Kisoja ajatellen päädyttiin menemään kangilla. (Jotka ponilla ollut viimeksi joskus keväällä) Juteltiin alkuun hiukan edellisestä valkusta ja käytiin läpi mitä jäi mieleen. Todettiin että takarit ja laukka-käynti siirtymiset ovat suurin haaste radoilla, joten painotettiin tehtävät niihin. Wiku oli tosi väsyneen oloinen, se jaksoi kuitenkin hienosti koko valmennuksen läpi. Käynnissä ensin kokoiltiin ihan kunnolla, jotta myös takajalat polkisivat kunnolla alla. Mun piti koota niin pitkään, että Wiku oikeasti lyheni ja muutaman hyvän askeleen jälkeen pyytää sitä pidentämään askelta. Kun Kirsi oli tyytyväinen aloitettiin takarit, mun piti koota Wikua aika paljon verrattuna mihin on totuttu. Päästiin ihan hyvin jyvälle ja saatiin muutamat oikeinkin hyvät takarit. Olen Lissulle hirveän kiitollinen siitä, kuinka hyvän pohjan se on saanut meille luotua.

Laukkaa tehtiin isolla voltilla, alkuun viisi askelta laukkaa ja siirtyminen käyntiin, kun tämä sujui tehtiin samaa kolmella askeleella. Miten 35 minuuttia voi tuntua samalla niin pitkältä, mutta toisaalta niin lyhyeltä ajalta! Toiseen suuntaan aloitettiin heti kolmella askeleella, koska jäin hiukan liikaa ajamaan Wikua eteenpäin. Vasempaan siirtymiset oli koko ajan ihan hyviä, suunnan vaihduttua oikeaksi, unohdin mystisesti miten asetetaan. Meinasi olla vaikeaa, kun en tee siirtymistä tarpeeksi terävästi, jolloin pakka ehtii levitä. Ohjat tuppaa myös valahtamaan aina siirtymisessä, kun annan liikaa myöden. Keskityttiin siihen, että ohjat pysyy kädessä, eikä Wiku pääsisi lipeämään. Jos ponikin lepsuili jäin itsekkin siirtymiseen liian hitaaksi, Kirsi antoikin ohjeeksi heti laukannoston jälkeen miettiä jo siirtymistä takaisin käyntiin. Wiku yritti toistuvasti karata asetuksesta siirtymisessä, ohjeeksi annettiin myödätä vain ulko-ohjalta, jolloin taivuttavat avut oli helpompi pitää päällä vakaina.

Tästä jäi päällimmäiseksi ymmärrys siitä, että poni on oikeasti kehittynyt ja sitä voi viedä ihan rohkeasti eteenpäin. Sekä sain tunteesta kiinni, miten ja kuinka paljon voin koota. Oli kiva huomata, että vaikka tehtävät olivatkin vaikeita, ne eivät olleen mahdottomia. Mikä kertoo mulle, että ollaan kuitenkin tehty oikeiden asioiden kanssa töitä, eikä tulevaisuudessa vaativan kilpailemine ehkä sittenkään ole mahdoton ajatus!

#39 Hagnerin valmennuksessa #1

Ollaan Wikun kanssa oltu nyt kaksi kertaa Hagnerin Kirsin valmennettavana. Olin alkuun hiukan epäileväinen opetustyylin sopivuudesta mulle, olin rankasti väärässä. Hetkeen saanut niin paljon uusia vinkkejä ja oivalluksia!

Jouduin kirjoittamaan Kirsille musta ja Wikusta, mikä oli itsessään suuri haaste, ollen samalla tosi oivaltavaa. En ole pitkään aikaan pohtinut syvällisemmin meidän räpellystä. Kerroin kaarevien ja väistöjen olevan meille helppoa. Ekassa valmennuksessa keskityttiin lähinnä aktiivisuuteen. Mun piti alkuun näyttää askellajit ja tehdä siirtymisiä. Pian mulle todettiin että Wiku on liian hidas avuille ja sitähän se on. Tätä työstettiin ympyrällä tekemällä avotaivutuksen tapaisia askelia, jonka jälkeen lähetettiin isompaan raviin. Näin saatiin Wiku reagoimaan paremmin mun jalkaan ja aktivoimaan takajalkoja. Olen niin jumiutunut vanhaan, jossa Wiku veti itsensä heti rullalle ja lipesi alta, etten ole vaatinut sitä reagoimaan apuihin. Tyytynyt vain siihen, että se liikkuu rauhassa ja jotenkuten avuilla. Kun ravi saatiin suunnilleen kuntoon siirryttiin uralle, jossa mun piti saada Wiku lähtemään pyynnöstä eteen. Tässä tehtävässä suurin oppi oli lisäykseen lähdettäessä keskeyttää se, ennen kuin siitä loppuu energia.

Kuvat toisesta valmennuksesta

Mun istunnasta ei hirveästi tullut sanomista, lähinnä pitäisi istua ryhdikkäämmin. Nyrkkien pitäisi pysyä kiinni ja jouston tulla kyynärpäästä, tätä mulle on hoettu pitkään parinkin opettajan toimesta. Nyt vain tajusin jutun pointin esimmäisen kerran, jousto ei niinkään tule kyynärpäästä vaan taipeesta. Periaatteessa sama asia, paitsi erittäin suuri ero tunteessa.

Mieleen jäi erityisesti ajatus kyynärpään joustosta, väistön käyttämisestä aktivoimiseen ja lyhyet lisäykset. Tykkäsin siitä kuinka Kirsi käytti hyväksi meidän vahvuuksia, tehden muuten tosi vaikeasta asiasta helpomman. Tykkäsin myös kun annettiin työskennellä yksin, ilman että olin yksin. Kun ymmärrän asian, tarvitsen aikaa myös sisäistääkseni sen tekemiseen.