#38 Kuulumisia

Kuulumisten parissa täällä hei! Koulussa on viimeinen tiukka viikko menossa enne “lomaa”. Loman kylläkin vietän töissä hyvin pitkälti. Heinäkuussa olisi mahdollisesti luvassa muutto omilleen. Vähän epäselvää vielä muutanko vain kesäksi vai jäänkö sitten lopullisesti pitämään taloa pystyssä. Jokatapauksessa jännittää ihan pirusti! Hevosista olisi mukaan lähdössä Wiku + 1, sekä rotat ja Sole. Muuttamisen hyötyihin kuuluu näin hevosten osalta paremmat mahdollisuudet kilpailla, Ypäjäkin olisi vajaan tunnin ajomatkan päässä. Matkassa on vielä monta muuttujaa, mutta odotukset ovat korkealla.

Wikun kanssa oltiin viikonloppuna Cruisella kisoissa, luokkana heB:3, 67.045% mentiin luokan voittoon. Teknisesti ei meidän paras rata, mutta ekan kerran pystyin ratsastamaan Wikua koko radan ajan. Poni ei jäänyt kertaakaan pahasti pohkeen taakse laahaamaan, vaan oli kivasti menossa.

Takana oli reilun kolmen viikon tauko hyppäämisestä, perjantaina saatiin vihdoin valkun kanssa aikataulut sopimaan ja päästiin hyppäämään.  Hypättiin pientä tekniikkaa, sekä “kummituksia”. Oli vesimatto, putki ja portti, ei mitään kovin hurjaa mutta vähän yritettiin. Kyllä huomasi ettei ole hetkeen hypätty. Poni hyppäsi kyllä ihan mukavasti, mutta itsellä oli vaikeuksia ratsastaa kunnolla. Maanantaina selasin tauolla facea, kun silmiin hyppäsi kisat Porin tallilla. Päätettiin näihin karkeloihin osallistua, vaikka varoitusaika olikin tosi lyhyt. Wikulla hyppään 40-50cm ja 60cm en halua ottaa mitään riskejä sen kanssa, josta syystä mennään ihan pieniä. Napilla ja Caralla osallistun 80cm Satakunta Cupin luokkaan. Sinällään hauskaa, että en kummallakaan hevosella ole ratsastanut, saatika hypännyt moneen kuukauteen. Viime kesänä tehtiin sama yllätyslähtö ja päästiin ihan sijoille. Molemmat hevoset on tosi kivoja ja varmoja hypätä, ihan luottavaisi mielin ollaan lähdössä.

Hyppäsin kaikki kolme maanantaina kevyesti, kaikkien kanssa jäi tosi hyvä ja varma fiilis. Wikua liikutan ihan normaalisti ja Napin&Caran selkään koitan ehtiä kiipeämään edes hetkeksi ja säätämään namikoita vähän itselleni.

Raukka, herätettiin unilta

Reissussa on oltu vähän enemmänkin viimeiset pari viikkoa. Viime tiistaina Porissa alkoholipassi-koulutusta, siitä Kankaanpäähän yöksi poikaystävälle ja aamulle kuuden aikaan kohti Helsinkiä. Oltiin katsomassa taitaja kisoja, itse kisoista ei kauheasti sanottavaa ole, ihan kivat, mutta niin.. Meidän porukka on kuitenkin ihan loistava, naurettiin itsemme kipeiksi moneen kertaan. Tänä viikonloppuna olen lähdössä Tampereelle ja mun pitää kuulemma ihan itse ajaa sinne. Että pysykää poissa liikenteestä kaikki perjantaina! Luvassa on paljon kivaa tekemistä ja hyvää ruokaa!

#37 Oivalluksia ja turhautumista

Eksyin keskiviikkona tunnille, aiheen oli istunta. Ennen tuntia meidät kaikki laitettiin jumppapallon päälle istumaan, siten että toinen pumputti, pitäen kättä pään päällä. Tarkoituksena toimia hevosen liikkeenä. Pallolla istuvan piti jännittää kroppaa, esim. kipristää varpaita, jännittää vatsalihakset tai hartiat. Haettiin tällä sitä tunnetta, joka hevosella on, kun ratsastajan asento muuttuu. Pomputtajalle tuntui ihan selkeästi käteen, milloin toinen jännitti. Tuli itselleni ihan yllätyksenä, kuinka pienellä liikkeellä oli niin suuri vaikutus. Toinen harjoitus oli pallon päällä laukkaaminen, aluksi piti istua ihan rennosti pallon päällä ja liikutella sitä istunnalla eteen ja taakse. Sitten ”siirryttiin laukkaan”, jolloin piti matkia samaa liikettä, kuin hevosen kanssa laukatessa. Kun liike löytyi, pitikin liike kääntää takaperin, sehän ei onnistunut, vaan pallo ikään kuin tökkäsi.

Kuvat viikonlopun kisoista, https://hallatuuli.kuvat.fi/kuvat/

Itse tunnilla jatkettiin tämän parissa. Tehtiin siirtymisiä istunnalla, samaan tapaan kuin pallon liikuttamista eteen ja taa, sekä laukassa hidastettiin muuttamalla omaa liikettä. Keskityttiin paljon kropan rentouteen ja oman liikkeen vaikutukseen. Mun istuntaan tehtiin vain yksi muutos. Ratsastan jalustin ihan varpaalla, eikä päkiällä, missä sen kuuluisi olla. Olin aivan pulassa, kun jalustin laitettiinkin oikealle paikalle. Vaikkakin istunta muuttui ihan täysin, menen herkästi lysyyn tai istun kierossa. Nyt ei vain pystynyt, ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin istua suorassa. Mikä periaatteessa on hyvä asia, mutta koska en ole tottunut ratsastamaan niin, meni mun selkä ja lonkat jumiin. En myöskään osannut ratsastaa näin, tai oikeastaan nyt tuli kaikki todelliset virheet näkyviin. Wiku oli aivan vino, puski ohi ulkoapujen, eikä kuunnellut muitakaan apuja. Nämä kaikki olen oppinut vain peittämään, enkä korjaamaan. Wiku kuitenkin liikkui tämän muutoksen jälkeen ihan järjettömän hyvin eteen, olen siis huomaamattani häirinnyt ponin työskentelyä.

Onneksi seuraaviin kisoihin on vielä reilu viikko aikaa, ehdin totuttelemaan tähän uuteen asentoon ja kuinka siitä on paras vaikuttaa. Sekä jumppaamaan Wikua. Loppuviikon teemana on siis pidätteet, kääntäminen ja taivuttaminen. Luokkana on muistaakseni K.N special, jossa ei sinällään ole mitään treenattavaa. Tunnilla myös huomasi, kuinka vääristynyt mun mieli jollain kohdin on. Siinä missä muut olivat ihan fiiliksissä, mua vain ärsytti. Miksi en osaa heti, miksi kukaan ei ole huomauttanut mulle tästä aikaisemmin, kuinka typerä itse olen, kun en ole tätä älynnyt. Lisäksi hirveä morkkis ponin puolesta, kuinka olen siltä vaatinut yhtään mitään, kun olen itse istunut, miten sattuu. Treenejä jatketaan sinnikkäästi kohti parempaa osaamista ja harmoniaa. Kaikki tämä kuuluu lajiin, mikä on vaan kestettävä.

Iskeekö sulle ikinä samankaltaisia ahdistuksia?

#36 Kisakausi avattu

Päästiin vihdoin aloittamaan kisakausi! Aloitettiin se näin tosi kevyesti 2-tasolta, Zilpan maneesista. Ensin oli tarkoitus osallistua pelkkään helppo A:0, halusin kuitenkin mennä pohjalle jonkin helpomman. HeB:0 oli jo ennestään meille tuttu rata viime kesältä ja yksinkertainen, jolloin päätös oli aika helppo. Ihan hyvä oli, että päätettiin se mennä. Wiku oli kyllä erittäin asiallinen koko reissun, eikä kummallakaan radalla ollut ihan mahdoton, mitä vähän ehdin pelkäämään. Ekalla radalla luonnonvoimat oli meitä vastaan ja saatiin järkyttävä raekuuro niskaan juuri meidän suorituksen aikana. Koko maneesi kolisi, siitähän Wiku riemastui… hyvästi rentous ja tasaisuus! Poni pysyi kuitenkin koko ajan räpylöissä, toisin kuin viimeksi. Yllätin itsenikin olemalla ihan tyytyväinen rataan. Tarkoituskin kyllä oli mennä vain katsomaan aidat ja tuomarit, jotta pystytään keskittymään kunnolla seuraavassa luokassa.

Kuvat (c) Hallatuuli, https://hallatuuli.kuvat.fi/kuvat/

Toinen rata menikin ponin osalta hyvin, itse kuitenkin mokasin ihan huolella. Harmittaa kun Wiku oli kerrankin hyvin menossa ja kuulolla, enkä itse osannutkaan ratsastaa ja unohdin radan. Oikeastaan kaikki virheet mitä tapahtui, oli mun vika. Takarit oli liian isoja, tehtävät ei tulleet pisteestä, peruutus tuli kädeltä. Wiku antoi kiltisti kaiken anteeksi ja suoritti rauhallisesti siitä huolimatta. Olin niin pirun ylpeä ponista ja siitä kuinka se on vuosien aikana kasvanut.

Pienen pohdinnan tuloksena menin molemmat luokat nivelillä. En tarvitse kankia oikeastaan mihinkään ja Wiku vetää helposti itsensä rullalle niillä. Tämäkin valinta osui ihan kohdalleen, kanget olisi ollut ihan turha varuste. Seuraavatkin kisat aion vielä mennä nivelellä, kun päivästä on tulossa todella pitkä. Eikä ole tietoa saadaanko ja ketkä saadaan kuorkkiin odottamaan omaa vuoroa. Lähdetään siis neljän hevosen ja kolmen ihmisen voimin Lavialle kisoihin, jollei saada muutamia apukäsiä mukaan. Jatkossa on kuitenkin tarkoitus kilpailla ihan kangilla, vaikka se tarkoittaisikin säätämistä suitsien vaihdon kanssa.