#35 Pidätteitä ja ulkoapuja

Messut on onnellisesti ohi, ihan super kiva päivä! Harmikseni en ehtinyt/löytänyt itseäni kuuntelemaan kaikkia luentoja. Shoppailtua tuli senkin edestä! Mukaan lähti mm. FreeJump proot, värissä keltainen. Olisin halunnut mustat, nämä kuitenkin halvimmalla lähti ja tarpeeksi katseltuani värikin alkaa olemaan aika kiva. Tampereelta mukaan lähti myös kaksi rottalasta, nimiä ei vielä ole päätetty virallisesti, pohdin Wiski ja Konjakki, tai Ykä ja Musti. Ai mistä huomaa, että kotimatkalla oli autollinen väsynyttä porukkaa?

Olen yrittänyt viimeisen reilun parin kuukauden aikana ratsastaa Wikun kunnolla aina, kun kiipeän selkään. Jään hirvittävän helposti haaveilemaan tai vain liikuttamaan ponin. Tiedossahan on, että jos hevosta ei jumppaa ja ratsasta säännöllisesti läpi, ei se ainakaan siitä parane. Vihdoin Wiku alkaa tuntua taas hyvältä ratsastaa, se vastaa hyvin apuihin ja viitsii keskittyä. Talven aikana olen yrittänyt siirtyä kokonaan pois raipan ja kannusten käytöstä. Raipan kanssa ratsastin melkein aina, kisoissa sitä ei kuitenkaan saa käyttää, jolloin Wikusta tulee tahmea ja laahaa pohkeen takana. Kisoissa ilmeisesti jännitän niin paljon, että jaloista lähtee tunto, enkä siis pysty vaikuttamaan tarpeeksi. Aika hyvin pystyn jo menemään ilman, aina välillä tarvitaan raippaa tukena, jos en saa takajalkoja tarpeeksi aktiiviseksi. Nyt kun homma alkaa toimia, voin ottaa ne taas useammin käyttöön. En näe mitään järkeä turruttaa hevosta kannukselle, kannuksen pitäisi olla vain tapa saada apu perille pienemmällä liikkeellä. Eikä toimia tehokkaampana tapana potkia hevosta. 

Okei, vähän eksyttiin itse aiheesta. Tällä hetkellä isoin ongelma on ulkoavut ja pidätteet, tai lähinnä niiden puute. Niin pitkään, kun oikeasti keskityn, saan ulkoavut ja pidätteet läpi suht helposti. Etenkin volteilla korostuu, jos en keskity, lähdetään herkästi valumaan voltille. Takaosa karkaa, taivutus ei riitä ja tahti muuttuu. Olen työskennellyt viime viikon lähinnä kaarevilla, hakien hyvää rauhallista ja tahdikasta ravia, joka säilyy läpi koko kaarteen. Verkkailen rauhassa kevennelle, kaulan pitää olla mahdollisimman matalalla, niin että selkä ja takajalat tulevat hyvin mukana. Teen isoja kaaria vaatien pienen asetuksen, verkassa pääpaino on kuitenkin ravin tahdissa ja kaulan asennossa. 

Saatiin vihdoin rekka takaisin käyttöön, ja päästään vihdoin kisaamaan! Kilpailukalenteri on taas julkinen ja sinne on jo muutamat kisat laitettu. Kisoja ajattelen tehtäviksi on ohjautunut loivat kiemurat, meillä on edelleen sama ongelma, jossa Wiku lähtee syöksymään lävistäjälle ja karkaa avuilta. Tällöin siistin, tasaisen loivan ratsastamisesta tulee hankalaa. Tätä työstämään pyörittämällä voltteja kaaren sisään. Ensimmäiseen kaareen joutuu välillä tekemään useamman voltin, enne kuin ravin saa riittävän rauhalliseksi. Saan kiinnittää ihan kunnolla huomiota omaan istuntaa, jään tosi helposti roikkumaan sisäohjaan. Meidän meno paranee päivittäin, Wiku tulee entistä helpommin ja nopeammin avuille ja vastaa ulkoapuihin. Mä puolestaan en päästä Wikua lipeämään yhtä helposti kaarteisiin. Kun pakka alkaa olemaan kasassa noin perusasioiden osalta, alkaa niiden hiominen. Mukaan otetaan myös enemmän paloja radoilta, olen ilmoittautunut muutamaan heA luokkaan, joissa tulee vastaan haastavampia tehtäviä. Laukassa tulee enemmän tehtäviä, joita me saadaan treenata ihan urakalla.

Siitä päästäänkin laukkan, joka on toinen meidän isoimmista ongelmista. Tai oikeammin mun, poni nostaa kyllä välittömästi, kunhan itse teen oikein. En valmistele laukkaa tarpeeksi, vaan "pamautan vain jalat kiinni ja toivoin että se nostaa". Nostoja on myös tehty ihan huolella ja laukkasiirtymisiä yleensäkin. Tarkoitus on siis siirtyä kilpailemaan helppoa A:ta tällä kaudella, joista alkaa löytyä näitä laukasta seis ja vaihtoja yms. temppuja. Pidätteet pitää siis oikeasti saada kuntoon, jotta kyetään tekemään sujuvia siirtymisiä. Laukasta raviin alkaa olemaan, jo tosi hyviä ja tasaisia, kaulakaan ei enää nouse. Laukasta käyntiin tai seis taas ei meinaa onnistua, pystyn tekemään ehkä joka viidennen siirtymisen istunnalla. Nostot sama juttu, vaikka ne ovat jo paljon sujuvampia nyt, kuin pari viikkoa sitten.

Meidän kenttä on vihdoin sula! Tykkään mennä niin paljon mielummin kentällä. Vaikka tuo maneesi on ihana, enkä millään malttaisi siitä luopua, on hirvittävän ihanaa päästä ulos. Myös maastot alkavat olemaan kivassa kuosissa. Wikullahan ei ole kenkiä muutenkaan ja pahimmilla liukkailla lyötiin sille vain eteen kengät. Maastoilu on siis ollu meidän osalta jäissä. Käytiin ottamassa tuolla meidän suoralla ihan kunnun laukat, ekat kolme kierrosta ei poni meinannut pysyä pöksyissään. Annoin Wikun mennä juuri niin kovaa kuin tuntui ja jos vauhti hidastui pyysin lisää. Toinen oli ihan tärinöissään vielä neljännellä pätkällä, vaikka puhti olikin jo ihan lopussa. 

#34 Hevosmessut 2017

Hevosmessut tulevat taas! Me ollaan tulossa messuille lauantaina, kiinnostavaa ohjelmaa oli taas reippaasti koko päivälle ja osa menee ikävästi päällekkäin. Merkkasin itseäni eniten kiinnostavan ohjelman. Vähän täytyy kikkailla aikataulun kanssa, jotta ehdin katsomaan kaikkea. Aikasempina vuosina olen vain mennyt katselemaan, tänä vuonna aion olla pesusieni ja imeä kaiken jaossa olevan tiedon itseeni. Valmentautuminen ja treenaaminen on oleellinen osa mun arkea, haluan oppia enemmän ja paremmaksi siinä mitä teen. Myös hevosen ruokinta on alkanut kiinnostamaan enemmän, sitä näyttäisi olevan tarjolla.

Näitä random kuvia puhelimen kätköistä, paremman puutteessa

10.00- 10.30 Nuoren ratsuhevosen polku suomessa

10.30 - 11.15 Mikael Forsténin esteratsastusklinikka.

10.00-12.30 Ajatuksia ratsastuksenopettajille

11.00-11.30 Tavoitteellinen ja kokonaisvaltainen valmentautuminen ratsastuksesa


12.00-12.30 Satulansovituksen perusteet.

13.00-13.30 Tavoitteellinen treenaaminen ja apuvälineet.

13.00-14.00 Vastuullinen valmentautuminen - Marko Björs

13.30-14.00 Ruokinnan suunnittelun merkitys hevosen terveydelle

13.15 - 15.45 Hankkija estekilpailut


15.30-16.00 Paukkuliivi haastaa tavalliset turvaliivit

16.00-16.30 Ratsastussaappaidan valinta ja sovitus.

17.30-18.00 Lisäaineet hevosten rehuissa

Kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista löytyy ostoslistalta. Ennen kaikkea menen hakemaan uudet laumanjäsenet, mutta materiaonnellisuus on myös tähtäimessä.

Uudet housut, lähinnä kotiin

2 paria suojia (neppari kiinnitys), meidän suojien reunat alkaa olemaan heikossa hapessa

Ohjat (poni), kaikki ohjat meinaa olla liian pitkiä esteillä, eivätkä nuo pinkit ole kovin miehekkäät..

Hanskat, HIHSistä ostin hanskat, vasen nimetön on jo kulunut melkein puhki.

Kannusremmit, haluaisin kaikkiin kannuksiin nahkaiset remmit

Sukkia, nekin tunnetusti ovat aina rikki tai parittomia.

Elän edelleen toivossa, että pääsisin lähtemään sunnuntaina kisoihin, silmissä kiiluu palkintona oleva lahjakortti. Nuorempana, kun Hessillä käytiin kisoissa, oli usein ruusukkeen lisäksi jokin esine tai lahjakortti. Ikävästi näyttää kuitenkin siltä, etten saa ponia paikalle. Olisin halunut mennä ainakin heA ja/tai K.N, mutta minkään ei mahda. Ehdin jo luvata itseni muutamalle kuvaajaksi, mikäli omalta suorituksiltani ennätän. Kaverille yritän lähteä kuitenkin lähteä hoitajaksi, jotta saisin edes hänen suorituksensa ja ekan luokan kuvattua. 

#33 Sneckin valmennuksessa

Päästiin launtaina 1.4 Zilpalle Jarin valmennukseen. Meille teki ihan super hyvää päästä hyppäämään jossakin muualla, kuin kotona. Päästiin vieläpä hyppäämään Hannan kassa ihan kahdestaan, meillä oli siis hyvin aikaa ja tilaa tehdä. Maneesi oli jaettu kahteen osaan, me verkattiin toisessa päädyssä, edellisen ryhmän vielä hypätessä. Toinen ryhmä lopetti ja me siirryttiin toiselle puolelle, mikä taas jännitti mua ihan hirveästi. Kisoissa ollaan aina otettu jotain ritoloita tähän päähän ja pelkäsin, ettei pystytä keskittymään lainkaan tehtävään. Pelko osoittautui turhaksi, joo kyllä Wiku vähän kyttäili, muttei lähtenyt juoksemaan alta ja pysyttiin keskittymään yllättävän hyvin.

Kyllä, vauvakin piirtäisi paremmin...

Aloitimme hyppäämisen tuolla 3b pystyllä, tultiin 3a ja 1a välistä. Mä lähdin vähän hyökkäämään ja varmistelemaan lähestymistä, jolloin tultiin vähän turhan lähelle. Ekan hypyn jälkeen rentouduin hiukan ja pystyin ratsastamaan rauhassa estettä kohden, jolloin hypyt lähtivät paranemaan. Päästän Wikun aina hiukan karkaamaan noissa pitkissä lähestymisissä ja tehtävissä yleensä. Oma jännitys näkyy ihan selkeästi läpi koko valmennuksen. Näkyi hyvin, että vaikka suurin paniikki on selätetty ja pystyin ratkaisemaan tilanteita, jään silti tuuppaamaan ja varmistamaan liian pitkään. Olen myös liian tottunut tuomaan Wikun liian lähelle estettä, kun poni lähtee hyppäämään optimaaliselta paikalta, sen tuntuu musta ihan hirvittävän isolta. Vaikka hypyyn on silloin helpompi mukautua, jään hiukan jälkeen. Tätä ongelmaa on työstetty molempien valmentajien kassa ja vihdoin se ei tunnu enää yhtä järkyttävältä ja uskallan päästää Wikun paremmin hyppyyn. Paljon on silti matkaa jäljellä.

Ensimmäinen tehtävä oli tuo kolmen pystyn linja. En osannut ratsastaa Wikua tarpeeksi lyhyeksi, säilyttäen silti hyvän laukan. Ekalle esteelle tultiin siis välillä hiukan turhan lähelle. Poni kuitenkin korjasi hienosti jalkansa seuraavistakin tehtävistä yli. Kammoan noita linjoja, pelkään että laukka joko hidastuu tai kiihtyy niin pajon, että ollaan ongelmissa viimeisellä esteellä. Olin siis tosi positiivisesti ylättynyt, kun sarja ei tuottanut mitään ihmeellistä ongelmaa. Hyvän tuntuman säilyttäminen oli tälläkin tehtävällä tosi hankalaa, jätän videoon äänet, jotta kuulette/kuulen, kuinka mulle saa koko ajan muistuttaa tuntuman säilyttämisestä. Tällä tehtävällä esteen nostaminen ei oikeastaan häirinnyt mua hirveästi, ehkä vähän sukellan sinne viimeiselle. 

Seuraavana oli lävistäjällä pysty okseri- linja. Okseri oli aluksi pystynä, jonka olla oli muuri palikat. Jännitin tätä ihan hirveästi. Onnistuin sössimään pari lähestymistä jolloin tuli kieltoja. Olin tosi ylpeä molemmista, poni ratkaisi fiksusti tilanteet ja  vaikka este oli sillekkin alkuun hiukan jännä, Wiku kuitenkin imi esteelle hyvin ja halusi hypätä sen. Lopulta mä taisin pelätä sitä enemmän, pystyin kuitenkin tulemaan esteelle joka kerran suht onnistuneesti, enkä tehnyt mitää ihan järkyttäviä mokia. Tykkään ihan hirmuisesti kuinka rauhallisena Jari pysyy, vaikka itse olisin käytännössä valmis purskahtamaan itkuun. Tehtiin muutama toisto ihan tällä pystylle, kunnes suurin jännitys lakkasi ja Wiku hyppäsi rennosti. Vähän ehti hirvittää, kun este nostettiin okseriksi, ekan hypyn jälkeen uskalsin taas rentoutua vähän. Hämmentää kuinka selvästi näkyi, kuinka jään tuuppaamaan kohti okseria. Toin pystylle hiukan huonosti, jolloin laukka jäi liian hitaaksi. Ei päästy okserille hyvään paikkaan ja Wiku kielsi. Eikun uudestaan ja hyvin läpi koko linjan, olin taas ihan valmis itkemään vähän. Osaksi jännityksestä, sekä helpotuksesta, mutta myös, koska Wiku ei epäröinyt hetkeäkään. 

Viimeiseksi tultiin kaareva pysty pysty- linja. Jälkimmäisen pystyn alla oli sateenkaaret, jälleen mä jännitin enemmän, kuin poni. En saanut ekalle pystylle varmaan ainuttakaan oikeasti hyvää lähestymistä, toiselle pystylle tuli ihan hyviä hyppyjä. Linja ei ollut ihan niin selkeä, kuin mitä oltaisiin haluttu. Valmennus sinällään ollut hirvittävän rankka, se kaikki jännittäminen väsyttää. Näin jälkeenpäin olen vain erittäin tyytyväinen, eikä mikään mikä videolla näkyy saa mua ahdistumaan.