perjantai 31. maaliskuuta 2017

#32 Vähän kuulumisia

Kun vihdoin onnistut työntämään pois kolme suurinta stressin aiheuttaja, niin eikös niitä tule heti pari uutta ja yksi niistä palaa takaisin? Viimeiset reippaat kaksi viikkoa on taas painittu oman pään kanssa, se puoli musta josta en pidä sitten yhtään, on nostanut päätään.



Nyt tilanne on parempi, olen onnellisempi. Pystyn paremmin keskittymään olennaiseen, mikä tällä hetkellä on ratsastus, koulu ja kaverit, sekä ajokortti. Wiku on liikkunut tällä viikolla ihan super hyvin ja parantaa joka päivä, eilen edes laukan nostot eivät olleet mitenkään suuri ongelma. Harmillista kuinka paljon oma fiilis vaikuttaa tekemiseen. Olen saamassa jopa haluni kilpailla takaisin, se oli myös monta viikkoa hukassa. Ollaan äidin kanssa puhuttu, että tehtäisiin ihan kunnollinen valmennus suunnitelma kesällä. Alustavasti ollaan sovittu, että mentäisiin lauantaina Sneckin valmennukseen luultavasti Zilpalle. Se nyt on kuitenkin vähän työn alla, olisi kuitenkin kiva päästä taas melkein kuukauden tauon jälkeen.


Olen vihdoin päässyt aloittamaan myös ajokortin hankkimisen. Isä sai opetusluvat ja päästään kunnolla harjoittelemaan. Ajettiin auto toiselle kentälle, jota olen viimeiset pari päivää käynyt ajamassa ympäri ja opetellut liikkeelle lähtöjä ja peruuttamista. 
Seuraava suunnitelma oli pistää puomit yms. johonkin reunaan ja peruuttaa niiden väliin/taskuparkkeerata. Kunhan tiet sulaa, lähdetään ensin noille metsäteille ajelemaan ja kun se alkaa sujua, siirrytään yleisemmille teille. Jännitän jo valmiiksi ihan hirveästi, siksi haluan aloittaa jossain, missä en ensimmäisenä aja yhdenkään mummon päältä.

Ei en snäppää ajaessa, auton pitäminen reitillä on tarpeeksi suuri haaste.


Ikäviä uutisia on enemmänkin, Nasu ja Nipsu jouduttiin tiistaina lopettamaan. Nipsun lopetus oli jo suunniteltu jatkuvan silmätulehduksen ja luultavimmin kasvaimen takia. Nasun kunto huononi sunnuntaina ja maanantaina se sai isompia kramppeja. Tehtiin siis raskas päätös ja päästettiin heidän paremmille juustomaille. Nöösi on nyt siis yksin sen aikaa, että ehditään hakemaan uudet kaverit Tampereelta. Siitä tulee pian ylisosiaalinen, kun vietän sen kanssa lähes kaiken vapaa-aikani. Nöösi oli käpertynyt vilttini sisälle nukkumaan, mun lukiessa kirjaa. Sitä herätellessäni sain komean haukotuksen, tumman värinsä ansiosta se näytti aivan lepakolta. Niimpä ristin sen Lepa Lepakoksi.. Taisin olla väsynyt!

Näin joskus videon jossa ponia rapsutettiin talikolla, pitihän sitä testata. Toimii!

Mulla on "uusi" projekti, Ilo. Ilo on mulle ennestään tuttu, sisäänratsastin sen n. 4-vuotta sitten ja sen jälkeen muutaman kerran sitä käynyt katsomassa ja ratsastamassa. Siinä on aina ollut sitä jotakin, mistä mä tykkään ihan hurjasti. Sen kanssa on nyt hiljalleen alettu tekemään töitä, aika rauhassa kuitenkin. Lähinnä koska mulla ei ole aikaa joka päivä, mutta myös Ilon pitkän äitiysloman takia. Pitkän ravurin taustan vuoksi Ilolla ei ole laukattu, alkuun laukka oli ihan tosi hankala edes saada ulos. Pari viikkoa siihen meni ja nyt laukka nousee molempiiin suuntiin, se jopa haluua laukata, mikä on tosi kivaa. Muutaman kerran ollaan käyty maastossa, hirveän kiva hevonen, ei säpsy tai pölhöile mitään ja mun kokemuksella epätyypillinen. Annoin sen avata paikkoja kunnolla ja päästin sen juoksemaan omaa vauhtiaan. Yleensä tällä kohtaa hevoset saa hepulin ja saat olla valppaana, että pysyt satulassa ja saat jarrut toimimaan ajoissa. Ilon ei, se ravasi kyllä reippaasti, mutta oli koko ajan ihan super pehmeästi kädellä ja tuli heti pyydettäessä takaisin. Ilo on nostanut mun itseluottamusta ihan hirveästi, se on muituttanut mua, että mä ihan tiedän mitä oon tekemässä ja mä osaan tän homman. Aina oppii tietenkin uutta, enkä koskaan tule olemaan ihan valmis, mutta osaaminen alkaa olemaan ihan vakaalla pohjalla noiden rempattavien kanssa.

Kevät tulee ja tarhojen siivoaminen alkaa kunnolla. Wikun halusi kovasti olla avuksi.


Hevosmessutkin lähestyvät. Olen vuorotellen ollut ihan täpinöissäni niistä ja sitten masentunut siitä rahan määrästä, jota tulen sinne tänäkin vuonna jättämään. Niistä on kuitenkin tulossa toivottavasti oma postaus mua kiinnostavan ohjelman ja ostoslistan kera. Olen koko talven yrtittänyt koota kilpailukalenterin kasaan viimekaudelta. Se ei yrityksestä huolimatta etene. Laitan sen takaisin näkyviin, kunhan saadaan jotain suunnitelmia kisoista tehtyä. Ylös on siis tulossa näkyviin tulevat kisat ja luokat, sekä myöhemmin aina tulokset. 

torstai 30. maaliskuuta 2017

#31 Jalustimet vertailussa

Olen pitkään halunnut kirjoittaa tämän postauksen. Mulla on kolmet vähän "erillaiset" jalustimet, ihan noiden perinteisie lisäksi. Kun Jinnit ja Fj alkoi nousta suosioon, kiinnostuin itsekkin niistä. Molemmat maksa kuitenkin aika paljon, jonka takia molempien hankinta jäi. Leveä pohjaiset jalustimet oli kuitenkin saatava. Materiaonnellisuus tai jotain :D Viime kesänä sain kuitenkin itselleni myös fj jalustimet. Kerron omat kokemukseni jalustimista, sekä plussat ja miinukset


Aloitetaan näistä ns. raastinraudoista. Meiltä löytyy näitä kahdet, molemmat mustana. Hintaa näillä oli 40e parilta. Oon tykännyt näistä ehkä eniten, jalustimet ovat tukevat ja pito on loistavaa. Kouluratsastajana ehdotonta plussaa on myös, että näitä saa käyttää kisoissa. Ainoa ärsyttävä juttu näissä on, että hiekka tarttuu jalustimeen ja niistä tulee liukkaat. Säännöllisellä puhdistamisella ei tätäkään ongelmaa ole. Hiukan ärsyttää maalin kuluminen pohjista, mutta loppupeleissä sillä ei ole mulle suurta merkistystä.





+ Pito
+Saa kilpailla kaikissa lajeissa
+ Leveä pohja antaa jalalle paremman tuen
+ Erivärejä
- Väri kuluu pohjasta
- Puhdistaminen, jotta pito säilyy



Feeling stirrup oli mun viimeisin hankinta. Selvitin hiukan onko aidoilla jinneillä ja muilla vastaavilla hirveää eroa. Lopputulokseen että on ja ei, mutta jinnejä en osta(On niillä enemmän eroja, kuin annettiin ymmärtää). Pongasin nämä sitten kirppikseltä ja maksoin näistä käyttämättöminä 45e (liikkeessä silloin 60e). Nämä on ihan kivat, mutta noiden raastinten ja fj jälkeen pito on olematon. Jalustimissa on kauttaaltaan harmaa maali, putsaan ne metalliharjalla aina käytön jälkeen jolloin maali irtoaa piikeistä. Mitä enemmän maalia lähtee sen paremmin ne pitävät. Olen hypännyt näillä nyt muutaman valmennuksen, jalustimet tuntee paremmin ja tykkään että ne ovat painonsa takia tukevammat jalkaan, kuin nuo mun freejumpit. Pohjista kuuluva kilinä kuitenkin repii mun ja valmentajan hermoja. Annoin ne iskälle fiksattavaksi, josko saataisiin vielä käyttöön.

+ Ulkonäkö
+ Sopivan painavat
- Pito (tottumisesta kiinni)
- Kilisevät, jos pohjassa ruuvit löystyneet




Freejump Lite Äiti oli Ypäjällä katsomassa kisoja ja mukaan tarttui painorajattomat mustat fj litet. Hintaa näillä on vähän suolainen 169e. Halusin nämä merkin ja ulkonäön lisäksi, koska näiden on sanottu auttavan polviin. Mulla on polvissa pientä häikkää ja hyppääminen välillä kipeyttää niitä. En huomannut suurtakaan eroa missään vaihtaessani näihin. Nyt kun olen hypännyt noilla feelingin jalustimilla, voin väittää että kyllä ne jotain auttavat. Polvet eivät olleet juurikaan kipeät hyppäämisen jälkeen kun käytössä oli freejumpit. Näissä on hyvä pito ja helpoimmat pitää puhtaana. Nastat eivät ole kuluneet juurikaan, vaikka käytössä ovatkin. Jalustimet on mulle kuitenkin aavistuksen liian pienet, jonka takia myin ne. Jos mietit ostavasi ja pohdit kummat otat, siro 39 saapas ja varmaan johonkin 70kg menee näillä ihan loistavasti.


+ Pito
+ Pinssit, muuten mustiin jalustimiin saa mukavasti väriä
+ Tunnet itsesi heti vähän paremmaksi
+Auttaa jalan parempaan asentoon, jolloin polvet eivät kipeydy
- Minulle vähän turhan kevyet
- Kaikki tuomarit eivät anna kilpailla koulua

Voittajaksi näistä kolmesta selviytyy siis raastinraudat hyvän hinta/laadun, ominaisuuksien ja hinnan takia. jos rahasta ei ole kiinni sun jalustinten hankinta, voin suositella noita freejumppeja.

Onko sulle jalustimella väliä? Mitkä ovat omat suosikit?