sunnuntai 15. tammikuuta 2017

#28 On rikki jarruputki ja tukivarret aivan lahot

Meillä on ollut paljon puhetta pelosta koulussa psykologia tunneilla, sekä kotona äidin ja kaverin kanssa. Siitä on tulossa ihan oma postaus, kunhan saan sen itseäni miellyttävään muotoon. Mun kirjoittamisen suurin ongelma on nyt, etten ole tyytyväinen tekstiini. Tykkäisin kyllä kirjoittaa, mutta en saa tekstiä ikinä julkaistavaan muotoon. Otan siis uuden lähestymistavan ja kirjoitan vain, vaikkei jälki itseäni tyydytäkkään. Josko se sillä alkaisi hiljalleen muovautua itsestään. Pyydän myös kuvattomuutta anteeksi, puhelimella tulee joitain kuvia räpsittyä, mutta ratsastuksia en saa ketään kuvaamaan. Ja vaikka saisinkin kukaan ei osaa kameran asetuksia säätää niin, että niistä saisi mitään selvää..

Palataan kuitenkin keskiviikon estetunnille, joka ei sitten mennyt meidän osalta kauhean hyvin. Verkattiin ohjatusti tekemällä siirtymisiä, välillä ne tuli ihan hyvin tai sitten otin liikaa kädellä. Ei päästy tekemään meille sopivaa verkkaa laukassa, joka lisäsi tehokkaasti kierroksia. Viime estevalmennuksessa oli liikaa vauhtia nivelellä, joten vaihdoin olymppiat takaisin. Jään helposti pitämään liikaa, kun ponilla kierrokset lisääntyy, vaikka muuten pyrin mahdollisimman pehmeään käteen en saanut niitä rentoutumaan kunnolla. Se aiheutti meille ongelmia etenkin ravipuomeilla.


Nopea hahmotelma!


C päädyssä siirryttiin raviin, tultiin ravissa puomit keskeltä. L päädystä nostettiin laukka, ensin kaarevat puomit - kavaletti - puomit uudelleen ja ympyrältä tullessa takaisin raviin. Josta takaisin puomeille, sama tehtiin toiseenkin suuntaan ja loppuun lisättiin myöhemmin puomi-pysty.



Puomeille ei tultu kertaakaan rauhallisesti, vaan päästin Wikun aina karkaamaan. Eikä päästy kyllä muillekkaan tehtäville rauhallisessa ja tasaisessa tempossa. Mulle on jotenkin tosi vaikeaa keskittyä tunneilla ja ratsastaa kunnolla, jään typerästi haahuilemaan. Parhaita hetkihän nuo olisi keskittyä työstämään hevosta paremmaksi, kuin valmennuksissa, joissa tehtävät ovat erillailla haastavia. Mulle tuotti ongelmia ratsastaa istunnalla, jalat eivät pysyneet kiinni, eivätkä ainakaan kääntäneet. Käsi oli liian kova ja jäin helposti vetämään pidätteiden sijaan. Lopulta tuntu loppui ja mun hermot oli aika kireällä siinä vaiheessa. Hyppäsin alas ja vaihdoin ohjat olymmpioiden siihen suurimpaan renkaaseen, eli käytännössä niveleksi.  Onneksi se oli päivän viimeine tunti, jolloin mulle jäi koko maneesi omaan käyttöön. 





Tein hetken laukkaa, yrittäen itse istua mahdollosimman tiiviisti jalka kiinni. Tein ympyröitä, joilla pyrin kääntämään  mahdollisimman paljon jalalla ja hidastamaan istunnalla. Kun avut alkoivat menemään läpi siirryin puomeille. Keskityin pelkästään kääntämiseen ja hitaaseen laukkaan. Ensin vauhti kiihtyi heti puomeille käännettäessä, muutaman toiston jälkeen Wiku alkoi vihdoin kuunella mun apuja. Lisäsin myös kavaletin mukaan kuvioon, jälleen vauhti kiihtyi, mutta tuli kuitenkin nopeasti takaisin. Muutama hyvä peräkkäin ja vaihdoin suuntaa. Löysin itseni koko ajan kääntämässä kädellä tai kaahailemasta. Aina kun sain itseni istumaan rauhassa ja tasaisesti, myös Wiku rauhoittui ja suoritti tehtävän hyvin. 




Lisäsin myös puomi-pysty tehtävän mukaan. Tässä murhetta tuotti pitkä suora ennen tehtävää, en osannut heti alkuun istua määrätietoisesti heti kulmassa. Jäin vähän itse myös työntämään estettä kohti, jolla oli siis korkeutta hurjat 30-40cm. Muutaman yrityksen jälkeen saatiin sillekkin ihan hyvä lähestyminen johon oli tarkoitus lopettaa. Valmentaja tuli maneesiin oman hevosensa kanssa, jolloin näytin hänelle vielä kuinka homma parani. Vieläkin oli vähän hankaluuksia, mutta meni paljon paremmin kuin koko virallisen tunnin aikana. 



Menin seuraavat kaksi päivää estesatulalla ja tehden paljon siirtymisiä, sekä ympyröitä tai voltteja. Jari luennollaan huomautti kuinka satula vaikuttaa ratsastajan asentoon. Tottahan se on este- ja koulusatulathan ovat ihan eri mallisia, pelkästään jalustimissa on mulla kolmen reijän ero. Sunnuntaina pidin vapaan, kun olin itse kaverini luona istumassa iltaa. Maanantaina työskennellään vähän lisää kavaleteilla ja loppuviikosta yritetään sopia valmennus.




 Toiveita postauksista otetaan ilolla vastaan! 


maanantai 9. tammikuuta 2017

#27 Olen onnellinen



Pitkästä aikaa mä oikeasti olen sitä, onnellinen. On niin ihanaa, kun voin hetkeksi rentoutua ja keskittyä olennaiseen! Viikonloppuna ratkesi kaksi isointa ongelmaa ja ahdistuksen tuojaa. Lauantaina Lissun valkussa olin poikkeuksellisesti eri ratsukon kanssa tunnilla, kun yleensä ratsastan äidin kanssa. Mun onneksi vaikka meillä oli tosi erityyppiset hevoset, meidän ongelma oli sama. Piti saada kaulat alas, hidas tahti, niin että hevonen kulki selkä ylhäällä rennosti. Normaalisti ei työstetä tuota noin paljon ja perusteellisesti, nähtävästi juuri sitä me kaivatiin. Saatiin vihdoin palaset loksahtamaan paikoilleen! Wiku on ollu ihan super ratsastaa sen jälkeen. Maanantaina löytyivät jopa toimivat ulkoavut, niin kauan kadoksissa olleet sellaiset.





Toinen asia on mun raportti työssäopista, sitä kirjoittaessa se kaikki ahdistus ja kurja olo, mikä mulla oli lähes koko TOPIn ajan palasi takaisin. Päädyin kirjoittamaan siitä yli sivun mittaisen vuodatuksen. Sen jälkeen olo oli tosi helpottunut, sain purettua ahdistukseni paperille ja pystyin viimein päästämään siitä irti. Olen mulle tosi epätyypilliseen tapaan hyvällä tuulella koko ajan. Vaikka viimeisen 3kk aikana on tapahtunut paljon hyvääkin, se hyvä fiilis ei ole kestänyt näin pitkään. 



Kouluun oli lopulta jopa melkein kiva palata, huomasin kuinka ikävä mulla on ollut noita tyyppejä <3 Mulla on mukavasti koulua n. 8-14 melkein joka päivä, eli mun ei tarvitse odotella turhaan! Pääsen silti kotiin ensimmäisellä busilla, jolloin mulle jää päivään vielä monta tuntia aikaa. Reippaana maanantaista huolimatta kiipesin myös Pällin selkään. Pälli liikkui tosi kivasti ja oli ihan mukavasti töissä mun kanssa, vaikkei vieläkään tehdä muuta kuin kävellään. Sen selkään kun nousee on olo, kuin viimeinkin pääsisi kotiin. Mulla oli ihan hirveä hinku ottaa ravia ja ratsastaa kunolla, mutta koska se ei ole millään tasolla järkevää se sai jäädä. Hiljalleen voidaan työskennellä myös ravissa, mutta en halua riskeerata mitään. Hyvä fiilis jatkui koko maanantain, eikä se vieläkään ole hälvennyt. Olen vain hirvittävän onnellinen juuri nyt!





Milloin sä oot viimeks ollu onnellinen?

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

#26 Vuosisuunnitelma 2017

Odotan tulevalta kaudelta paljo ja odotan innolla mitä vuosi tuo tullessaan. Edelleen järkyttävän kilpailuvietin omistavana, en voi ottaa mitään järin vakavasti. Muuten kaikki menee herkästi puihin, harrastaminen ei ole kivaa ja ihmiset mun ympärillä helisee. Tykkään kuitenkin suunnitella vähän eteenpäin, vaikkakin sitten helposti muokattavia suunnitelmia. Tässä meidän vuoden tavoitteita!



Wiku

Satakunta Cup koulu, parantaa sijoitusta 

Päästä hyppäämään 60cm ratoja sijoittuen

Hypätä kisoissa 80cm ratoja puhtaasti

Kisata heB yli 65% 1-tasolla ja yli 62% 2- tasolla

Kisata heA yli 60%

Nostaa Wikun taso vahvaan heA, sujuvat vaihdot, sulut





Nappi (jos mahdollista)  

Kisata heB 1- tasolla

Kisata 80cm radoilla sijoittuen

Päästä kisaamaan 100cm puhtaita ratoja





Elli

Pitää hauskaa ja nauttia yhteisestä ajasta, jota saatiin lisää




Minä

Saada ajokortti ja pikku-e

Päästä estekammosta kokonaan eroon

Parantaa istuntaa, kisapapereissa istunnan kohdalla 8

Nostaa oma taso vahvaan heA ja ylöspäin

Pystyä hyppäämää 100cm tehtäviä 

Parantaa esteistuntaa

Kehittää kärsivällisyyttä

Päästä eroon liiasta kisajännityksestä ja kisavietistä

Selvitä koulusta kunnialla ja repimättä peliverkkareita

Oppia stressaamaan vähemmän ja nauttimaan elämästä



Millaisia tavoitteita teillä on?

#25 2k16

Vuosi vaihtui ja on aika suunnata katseet kohti tulevaa vuotta. Enne sitä katsotaan kuitenkin nopeasti vuoteen 2016.



Wikun kanssa koulutreeni sujui hyvin ja motivaatiota riitti. Kevään aikana päästiin eteenpäin ja haaveiltiin kilpailemisesta helpossa A:ssa. 


Estepuolella talvi oli super onnistunut ja treenit lopettiin 80-90cm tehtäviin. Keväämmällä alkoi kuitenkin uusi alamäki, mä pelkäsin ihan hulluna hyppäämistä, eikä ponikaan luottanut enää itseensä. 


Teron kanssa treenailtiin vähän enemmän, kilpailuja silmällä pitäen. 




7.7 Meille syntyi kolmas oma varsa. Tämä pieni hurmuri valloitti oitis kaikkien sydämet <3 


Yytetin koulukisat ja meidän tämän kauden ainoa voitto. Tällä radalla mulla oli  kaikken varmin ja paras fiilis. 


Lähdettiin työstämään mun pelkoa. Treenattiin ahkerasti koko kesän ja käytiin hyppäämässä muutamat pikkuluokat. 



Teron ekat kisat muualla ja valitettavasti myös meidän  ekat ja viimeiset yhdessä. Olin ihan super ylpeä mein juniorista, ei katsellut radalla mitään ja kuljetti kiltisti maaliin. 


Koska suurin pelko ja epävarmuus oli  vain Wikun kanssa, päädyin hyppäämään Napilla ja Caralla. Vähän extemporena osallistuttiin Satakunta Cuppiin, myös esteiden osalta. Päädyin siis hyppäämään mun ekat estekisat 80cm tasolla.



Kun sain tietää Satakunta Cupista, olin heti innoissani mukana koulu osuudelle. Cruisella napattiin osakilpailussa  meidän korkeimmat prosentit ikinä. Huikeat 69.60%!


Luvialla käytiin meidän ekat 2- tason kisat!


Zilpalla todistettiin meidän kehitystä. Mua pelotti, ponia jännitti ja siitä huolimatta päästiin maaliin. Vaikkei rata ollutkaan kaunis olin ihan hurjan onnellinen. Tosin seuraavan radan takia, se hukkui nopeasti jännityksen alle.


Napilla suoritukset parani, kun yhteistyö alkoi luistaa. Vieläkin on hurjasti opittavaa hevosesta, mutta usko on vahva. On hienoa saada ratsastaa hevosella joka tietää mitä tekee.


Vuosien varrella on sattunut ja tapahtunut, aina ollaan kuitenkin selvitty mustelmilla tai kipeillä lihaksilla. Kerta se on ensimmäinenkin, ranne pakettiin ja 2vk ratsastus kieltoa. Ranne parani hyvin eikä jäänyt vaivaamaan. 




Näitä hupaisat piuhapyllyt muuttivat myös meille. Nipsu pääsi matkustamaan mun kanssa jopa koululle ja sai heti omat fanit!


Pääsin moikkaamaan Viiviä, sen uudessa kodissa ja tutustuttiin paremmin uuteen omistajaan. On ihanaa että Viivi on löytänyt hyvän ja rakastavan kodin <3 


Pääsin ekaa kertaa Norjaan, olin täysin rakastunut paikkaan. Niin paljon upeita maisemia ja loputtomiin kohteita mitä kuvata. Harmitti hiukan, kun jätin kameran kotiin. 





Kilpailtiin ahkerasti ja hiottiin suorituksia. Wikusta saa olla ihan hurjan ylpeä! 



Syksyllä päästiin starttaamaan eka heA, rata ei ollut meidän parhaita ja jännitin ihan super paljon. Rataa en unohtanut, mutta tulin tervehdykseen liian aikaisin, ennen vihellystä. Onneksi sain ottaa uudestaan. Loppu kaudesta tein itse tosi paljon mokia juuri noiden aloitusten kanssa. En odottanut vihellystä, unodin ratoja ja keskittymminen herpaantui.


Elli-Pälli tuli takaisin kotiin takajalan vamman takia toipumaan. Päätettiin se astuttaa, toivottavasti kesällä olisi siis vauva pihassa <3  Pikku hiljaa saa aloittaa kuntoutuksen, mutta ei pidetän sen kanssa kauheasti kiirettä. Liikutetaan kevyesti ihan jotta varsominen olisi mahollisimman helppo ja Pällillä olisi jotain tekemistä. Ihana saaada mammutti kotiin!




Esteillä treenit jatkui läpi syksyn ja alettiin käydä myös Sneckin valmennuksessa. Tällä hetkellä treeni kulkee ja vahvempina jatketaan.


Tinttu muutti meille syksyllä, sen kanssa on treenailtu ja yritetty voittaa luottamusta. Mulle Tinttu opettaa vähän lisää kärsivällisyyttä ja kiitos valtaisan hikoilun, myös kuinka klipperiä käytetään. Tinttu on loistava uhri, seisoo paikoillaan ja antaa säätää rauhassa. Ehkä joskus jälki olisi myös siistiä :D 





 Vuoteen on mahtunut ihan hurjasti hyviä ja huonoja hetkiä. Oon saanut tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin, paikkoihin ja eläimiin. Vahvempana ja kokemuksia rikkaampana jatketaan uuteen vuoteen 2017, olkoon se meille kaikille onnellinen!