torstai 21. joulukuuta 2017

Joulukalenterin loppu

Olin suunnitellut joulukalenterin tekemistä jo edellisen blogin ajoilta. Se on kuitenkin aina jäänyt, kun mielenkiinto loppuu ja haluan kuitenkin tuottaa edes jokseenkin laadukasta sisältöä. Tänäkin vuonna yritin tehdä sen vain koska ego ei antanut periksi. Motivaatio loppui jo 5 luukun kohdalla, joka näkyy myös postauksissa, revin ajan niiden kirjoittamiseen yöunistani, joka ei myöskään ole kovin hyvä.

Täten joulukalenteri 2017 on julistettu epäonnistuneeksi ja voin todeta, ettei musta vieläkään ole tälläiseen aktiivisuuteen. Ensi yönä voisin kirjoittaa kuinka puinen mun poni on ollut, ja kuinka sitä on jumpattu vähemmän lahoksi :)

Kilpailukalenteri on kuitenkin saanut uutta päivitystä!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

luukku 14-17


Joululahjatoiveeni

Siinä missä lapsena odotti jouluna lahjoja, näin vanhempana odotana sitä kaikkea ihanaa ruokaa. Ressaan yleisestikkin kaikkea, jouluna on vuorossa lahjat. Mitä toinen voisi haluta, mitään turhaa ei viitsisi hankkia. Helpompi olis keksiä mitä kaikkea itse voisi haluta.

Rahaa, tiedossa on paljon reissaamista suuntaan jos toiseen

Niin missä se kamera oli


Tatuointilahjakortti, olen jostain 16 vuotiaasta halunnut tatuointia ja saanut sen vihdoin siihen muotoon, kuin sen iholleni haluan

Puhelin/rahaa, mun vanhalle puhelimelle kävi huonosti, uittaminen ja taipuminen, ei jostain syystä tee puhelimelle hyvää. Olen katsellut iphone 6s/7 , honor 9 tai näitä uusia nokian puhelimia.

Mitä sä toivot lahjaksi?

tiistai 12. joulukuuta 2017

luukku 13

Vähän kirjaimia

Murisen, aina, mennessäni
itsekriittinen,
lahjakas, ainakin netflix- maratoonissa
juhliminen, ei oo mua varten, mielummin herään aikaisin vaikka kisoihin
arka

Rahaa, raha on kiva, varusteurheilijalle ainakin
auto, hirvittävän kätevä kapine oikeesti. vaikkei näillä keleillä ajaminen kivaa ole
tarkka
salapoliisi, mitä netissä on, se löytyy
aurinko, loppuis jo tuo ainanen sataminen ja näyttäkee mulle aurinkoo!
sugar monster
tapaturma-altis
utelias
sekava/sekaisin T: Sisko

luukku 12

Haaveeni lajin parissa

Vaikka olen ihan super kilpailuhenkinen, kilparatsastus ei juurikaan kiinnosta itseäni. Joo kilpaileminen on ihan kivaa ja toisinaan jopa tykkään siitä. Enemmän mua kiinnostaa hevosten uudelleen kouluttaminen. Siinä oikeastaan on mun haave, saada työskennellä hevosten kanssa. Erityisesti ongelmahevosten. Mieluusti täyspäiväisenä työnä, mikä ei ainakaan suomessa ole helposti mahdollista.
Haluaisin opettaa ihmisiä ymmärtämään hevosiaan paremmin. Ja auttaa huonosti pidettyjä hevosia luottamaan taas ihmiseen. Jossainmäärin myös ehkä kilpailla.

Wikun kanssa toivon pääseväni kilpailemaan koulua ainakin vaativaan asti. Ja hyppäämään esteitä noin metrin korkeudella. Haaveita, jotka ovat mahdollisia, mutta tosi kaukana vielä.


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

luukku 11


Bloggaamisen  kolme plussaa ja miinusta

Blogin +

- Sulla on aina paikka tulla purkamaan fiiliksiä, ainakin mulle on helpompi jäsennellä asioita kirjoittamalla, kuin vaikka puhumalla.

- Kirjoittamisesta tulee muutenkin sujuvampaa, tän huomasi äikän esseetä kirjoittaessa

- bloggaaminen yhdistää ja sen kautta voi löytää uusia kavereita

Blogin -

- stresaan kun en jaksa/ehdi/viitsi kirjoittaa postausta tai ei ole kuvia

- tulee helposti kiillotettua sädekehää, kun ei haluaisi julkistaa, ettei välttämättä mennytkään niin nappiin

- Oikeasti hyvän blogin kirjoittaminen vie niin tuhottomasti aikaa ja energiaa, jota on toisinaan hankala haalia kasaan

Kaikkineen blogin kirjoittaminen on tosi hyödyllistä, kirjotti sitä sitten itselleen tai tavoitellakseen jotakin muuta.








Luukku 9&10


Q&A vastauksia

Miks just irlantiin? Olin alkujaan lähdössä kavereiden pienellä painostuksella, Hollantiin, jonne  hekin olivat menossa. Hollanti ei kuitenkaan kiehtonut itseäni juurikaan. Meillä oli pakollinen kv-leiri, jossa oli Irlantilaisa esittelemässä maataan. Olin ihan myyty! Juttelin koko esityksen äidin kassa, olenko ihan hullu jos vaihdankin maata ja lähden irkkuihin. Taidan olla vähän sekaisin, juteltiin mun ohjaajan ja irlantilaisten kanssa. Se oli sillä sovittu tällä tietoa lähtö on helmikuussa, jossei mitään ihmeellistä tapahdu, JÄNNITTÄÄ!

Tykääxs poneista? Ainakin mun poni on huippu!


 Jos et voisi ratsastaa, mihin käyttäisit siihen yleensä käyttämäsi ajan...?
Lukemalla ja pelaisin varmaan edelleen jääkiekkoa.

 Mikä sinusta tulee isona? Suunnitelma on hyvin vahvasti auki, yrittäjä toivottavasti jonakin päivänä. Sitä ennen on tarkoitus opiskella klinikkahoitajaksi, ratsastuksenopettajaksi, ehkä hierojaksi ja noin tusinaa muuta kiinnostavaa alaa. 

 Suosikkitreenit? Usein tulee tehtyä töitä kaarevilla, sekä siirtymisiä. Suosin kahdeksikkoja ja lumiukkoa (keskiympyrältä, voltit ulos) , niissä tulee taivutuksen lisäksi myös suoristamista ja on helmpi säätää tahtia.



 Paras/huonoin muisto hevosten kanssa? Hyviä ja huonoja muistoja on lukemattomia.
Parhaista ekana tulee mieleen, kun käytiin Ellin kanssa maastoesteillä, se reissu vaati ihan järjetötä luottoa hevoseen, eikä se pettänyt mua. 
Hunona tulee ensimmäisenä mieleen kun tallikaverin hevoselta tipuin lampeen ja jäin sen jalkoihin.    

 Mitä ratsastus on opettanut sinulle ihmisenä olemisesta? Kaikessa ei vaan voi olla hyvä heti ensimmäisellä kerralla. Jokainen tekee virheitä ja se on vain opittava hyväksymään, jotta voi yrittää uudestaan. Tää meinaa olla mulle edelleen tosi vaikea hyväksyä.

 Miten wiku kuvailisi sinua, jos voisi? " Se aina murisee mennessään, mut kehittää mulle kaikke tekemistä. Sit se pomottaa tosi paljon, mikä ei oo niin kivaa. Mut ei haittaa koska se antaa mulle leipää *näyttää kieltä"









torstai 7. joulukuuta 2017

luukku 8


Täälä talvea kesti kokonaista kaksi päivää ja taas sataa vettä. Ei ehditty ikinä valosalla kuvaamaan, joten piti hiukan improvisoida. Tässä muutama siedettävimmistä otoksista. Nauroin kuvia katsellessani, kuinka selkeästi huomaa kumpi viihtyy kameran edessä minä vai siskoni. Ponia kiinnosti vain taskuissa olevat leivät

 1.

 2.



 3. 


4.

Löytyykö suosikkia?

Luukku 6&7


Varustepostaus #1 eli ponin arkivarusteet



Yleisimmin tulee tätä horzen loimea käytettyä, pitää hyvin vettä ja pysyy päällä. Jonka lisäksi se on tällä hetkellä meidän ainoa ihan täysin ehjä loimi.


Takajaloissa käytetään HG:n nepparisuojia. Aijon jossain kohtaa hankkia uudet suojat kaikkiin jalkoihin juurikin noilla neppareilla


Esteitä hypätään stubenin penkillä. Tosi miellyttävä satula kaikkineen, just passelit tuet jaloille

erittäin kurainen martsa

Martingaali on musta horseheadin 


Laiskana ihmisenä ostin puuilosta lukot martsaan, paljon nopeampi kiinnittää ja ottaa pois.


Koulusatulana meillä on kiefferin penkki, kerrankin meillä on sekä mulle, että ponilla sopivat satulat.
Jalustimina taas toimii freejumpit, jotka vaihtuu satulan mukaan näin talvella. Kesällä ne ovat estepenkissä ja koulusatulassa ihan tavalliset jalkkarit. 


Suitsien merkkiä en muista, ovat kuitenkin mustat, valkoisilla ompeleilla ja hiukan muotoilulla niskahihnalla. Joskus kun rikastun haaveilin hankkivani jotkin anatomiset päävehkeet.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Luukku 4&5


Millainen on mun hevoshistoria? Meillä on aina ollut hevosia, joten lienee aika selvää että mut on heitetty kyytiin jo tosi nuorena. Neljä vuotiaana olin enimmäisen kerran ratsastusleirillä Lempäälän ratsastuskoulussa. Näistä ajoista en juuri muista muuta, kuin ämpärin mihin piti saada heitettyä kaviokoukku, kautakeksit, sekä itseni juoksemassa sinissä housuissa kunniakierrosta muiden perässä. Samalla tallilla kävin leirillä  vuosina 2003-2007




Olessani neljä sain myös ensimmäisen "hevoseni" Aatun, joka oli ihan oikea aasi! Hauskana tarinan muiden suusta. Aatun ollessa kiinni omenapuussa syömässä ruohoa, olin omatoimisesti kiivennyt selkään ja jököttänyt sielä koko päivän. Kiinnostus kavioeläimiin on selkeästi ollut intohimoinen jo pienenä. Edelleen mielessä kuuluu lause "askel mihin tahansa suuntaan, on voitto" pakottaa ei taatusti voinut. Lämmöllä muistaen.


Noin viisivuotiaana sain ponin, Valtsun. Tämän tirriäisen kanssa opin taatusti paljon, muistan kerran kirjoittaneeni päiväkirjaani tippuneeni vain seitsemän kertaa. Opin myös että ponin heittäytyessä maahan ensin otetaan jalustimet pois ja sitten katsotaan oliko jotain tehtävissä. Näitä kuvia etsiessä todettiin ponin olevan edelleen elossa ja kuvista päätellen voivan hyvin!


Hevosten hoito on kuulunut arkeen myös ihan nuoresta


n. 10 vuotiaana sain Ompun (Lady Ofelia), pieni ja terävä new forest tamma. Olisi sitä kuulemma voinut helpommankin hevosen hankkia lapselle. Omppu ehti opettaa paljon, olisi hienoa päästä nyt ratsastamaan sillä, kun itsekkin osaa. Ponin kanssa koin ekat oikeat kisat. Muistan elävästi kuinka aina oltiin kolmansia, ihan aina ja edellä samat ihmiset. 

Ompun rinnalla oli suomenhevonen Lopin Viivi, joka on ensimmäinen jota treenasin itsenäisesti. Aijemmin olin apuna ja stunttina, Viivin kanssa pääsin kuitenkin aloittamaan ja tutustumaan hevosen kouluttamiseen. Päästiin ihan mukavalle heB tasolle tamman kanssa, ehdin sen kanssa yhdet kisatkin käymään.

Viivi

Puolukka oli mun ihan eka itse rakentama poni. Meille tullessaan sitä ei saanut kiinni ja se pelkäsi ihmistä. Pitkään sen kanssa tehtiin töitä ja nykyään tuon pienen takkuturkin selkään voi laittaa pieniä ihmisiä, joita se kantaa tasaisen varmasti. Harmikseni olen kasvanut sille liian pitkäksi, Puolukka asuu edelleen meillä, se tekee lasten tunteja, jonka lisäksi siskoni ratsastavat ja kisaavat sillä. 

on söpöö


Rock Eileen "Elli, Pälli" astui mun elämään olessani suunnilleen 12. Ellin kanssa ehdittiin tekemään yhdessä töitä kuutisen vuotta. Nuo kuusi vuotta ovat opettaneet mulle ehkä eniten. Elli ei ollut helppo hevonen, multa meni monta vuotta löytää siihen yhteys ja voittaa sen luottamus. Lopulta molemminpuolinen luottamus kuitenkin löytyi. Ollaan yhdessä hypätty Niinisalossa maastoesteitä, menty ilman varusteita, käyty uimassa, opeteltu temppuja, lähes mitä vain voi hevosen kanssa keksiä on kokeiltu. Elli siirtyi pilven reunalle tänä syksynä, kolmeen päivään ei itkusta meinannut tulla loppua ja edelleen alkaa itkettää kun muistelen yhteistä taivalta. Elämäni hevonen <3



Hyödyllisiä taitoja


Elli <3



Wiku on ollut mun reilu kolme vuotta ja meillä asunut neljä vuotta. Jos Pälli opetti hevosista ja hevosen omistamisesta paljon, Wikun kanssa ollaan taas kehitytty enemmän ratsastuksellisesti. Wiku oli meille tullessaan sisäänratsastettu, sen jälkeen olen sen lähinnä yksin kouluttanut heA:han asti. Ja nostanut samalla oman tasoni heB:stä samaan heA:han. Tällä hetkellä valmentaudutaan säännöllisesti koulupuolella ja tähdätään helppon A:n luokkiin 2-tasolla, esnsi kaudella. Valmentaudutaan aktiivisemmin myös esteillä. Wikun kanssa mennään nii pitkälle, kun rahkeet riittää ja nautitaan harrastamisesta. Olen määrätietoinen ja kilpailuhenkinen, veren maku suussa ratsastaminen ei kuitenkaan sovi mulle ja sitä vältetään. Hevostelun kuuluu olla kivaa, ainakin joskus, aina ei kuulemma voi mennä putkeen. 


Ei niin hyvin menneet reenit..




Puolukan varsa Tina, oli mun eka hevosvauva, jonka kasvua pääsin seuraamaan. 


Vauvoja!!



Kilpailujännitys, estekammo ja kilpailuhenkisyys on mun suurimpia ongelmia henkisellä puolella. Esteillä erityisesti meinaa silmissä sumeta jossain viidennen esteen kohdalla, en ole ihan varma mistä kaikesta se mulla johtuu. Toisaalta jännittää, silti haluaa voittaa, se jännitys lisää myös omia kierroksia. Koulussa on helpompaa, usein jaloista lähtee kokonaan tunto, mutta saan mieleni pysymään kasassa. Sen lisäksi että haen hevosille tulokisa kisoista, joudun aina haastamaan itseni. Haluan kehittyä myös kilparatsastajana, vaikka hevosten kouluttaminen ja niiden kanssa työskentely on muuten lähempänä sydäntä. 




Ellin varsa Ruu, tulevaisuuden kirkkaimpia tähtiä. Ruun kanssa tähdätään korkealle, mulla on vielä muutama vuosi aikaa kouluttaa itseäni paremmaksi, jotta voin tarjota tuolle somalle lapsella mahdollisimman hyvän startin kilpahevosen uralle. 


Matkassa on kulkenut mainittujen lisäksi monta hevosta, osa jo edesmenneitä, toiset edelleen meillä asustavia. Jokainen on jättänyt muhun oman jälkensä ja oppinsa. Aijon jatkaa matkaani hevonen rinnalla toivottavasti läpi elämän. Hankkien uusia karvaisia ystäviä, nauttien matkasta, mihin se ikinä päättyykin.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Luukku 3


Q&A kysymyksiä saa laittaa tulemaan! Aihe aika vapaa, mieluusti kuitenkin hevosiin liittyvää :)

lauantai 2. joulukuuta 2017

Luukku 2


Tästä luukusta paljastuu mun syksyn ostoksia. Harvinaista kyllä, mitään turhaa ei ole ostoskoriin päätynyt. Rakastan kirpputori shoppailua, kahlaan aina ensin kirppikset läpi, ennen kauppaan lähtemistä.


Kannukset, edellisessä luukussa mainitsinkin näistä. Kannusten hyödyistä ja haitoista voidaan tapalle loputtomasti. Ne ovat ihan pätevät, mutta hermoilen jopa liikaa, etten käytä niitä turhaan/väärin. Mun tekee aina pahaa katsella jos jollain on kannukset ja jalat vispaa holtittomasti hevosen kylkiin. Aloin katsella rissoja, ja löysin nämä pallolliset. Nämä ovat tehokkaat, mutta pyörivän kuulan ansiosta, en vahingossakaan pääse kaivautumaan ponin kylkiluiden väliin. Tykkään tykkään tykkään! 


Toppaliivi, edellinen liivini on jo aikaa sitten käynyt pieneksi. Olen myös turhan herkkä, jos takki esimerkiksi kinnaa jostakin vastaan. Liivi pitää mukavan lämpöisenä, mutta käsillä on kunnolla tilaa liikkua. Tämä bongattiin facen kirppikseltä ja maksoin jonkun kympin. 


Panssari. Luovutin siskon ponille meidän normisti käyttämän vyön, kun tarvitsin itse lyhyemmän panssarin. Facesta löytyi myös tämä, huikeat 35e. Ei uusi, mutta edelleen ehjä ja hyväkuntoinen. 



Ratsastushousut, kirppikseltä myös nämä B vertigon housut. Näiden kanssa ei käynyt ihan yhtä hyvä tuuri. Piti olla kerran käytetty ja ehjät, saumat oli kuitenkin lähtenyt purkautumaan ja reidessä oli tahra. Tahra lähti pesussa ja sauma korjaantui muutamalla pistolla, ei siis suurta vahinkoa, mutta hiukan harmitti silti.




Vyö, ihan tavalinnen sininen vyö. Ainoa vähän turha ostos, mutta ihan aktiivisessa käytössä ollut myös. 




torstai 30. marraskuuta 2017

Luukku 1



Se on Joulukuu ja sen ensimäinen päivä. Tämän luukun takaa paljastuu vähän enemmän minusta, suosikeiden merkeissä. Olen listannut alle 24 tämän hetkistä suosikkia!

1.War of Change
https://open.spotify.com/track/7rK1G7KYsFzwJsklgC0tTC

2. on and off 
https://open.spotify.com/track/0GHs0ppoJaC7waXg5F3tnJ

3. Syliin
https://open.spotify.com/track/0mKcAtaxD6JXeWjJL9ynN3

4. Lämpimät vaatteet! Saan ihan luvan kassa sonnustautua toppatakkiin, huiviin ja lapasiin, kesällä tätä pidetään jostain syystä outona. 

5. Tee, erityisesti mustaherukkatee hunajalla. AH! 

6. Uiminen, innostuin pariviikkoa sitten taas käymään. Olin nuorempana hirveä vesipeto, turkki lähti heti kun sai luvan lähteä rantaan ja vedessä polskiessa saattoi hyvin mennä useampikin tunti.
7. Auto, vaikkei ajaminen mun lempi puuhaa olekkaan, ainakin mun auto on kiva. Pääsen tarvittaessa liikkumaan mieleni mukaan, eikä olla aina riippuvainen kyydeistä.

8. Leipominen, olen varmaan maailman huonoin kokki. Muutaman kerran yritin tehdä ihan ruokaakin, siitä ei kuitenkaan hirveästi kerrottavaa jäänyt. Ei leipominenkaan onnistu, mutta niitä uskaltaa sentään syödä!


9. Johvi, meidän putenpuksutin. Edellisestä kerrasta taisi olla melkein vuosi, nyt parin viime viikon aikana olen löytänyt itseni sen selästä ainakin kolmesti. Niin kiva poni <3


10. Leffat, etenkin tositapahtumiin perustuvat 


11. Mies, mulla on ihan käsittämättömän ihana poikaystävä. 

12. Sauna, näin vilukissana on mukava sulattaa itsensä syväjäästä

13. Auton FM lähetin

14. Hai saappaat

15. Uudet kannukset, jotka ostin HIHSistä. En juuri perusta kannuksista ja halusin pehmeät sellaiset. Nämä osoittautui erittäin asiallisiksi ja tehokkaiksi

16. Finrex, näin kipeänä parasta heti teen jälkeem

17.  Ensi vuoden suunnitelmat, odotan innolla mitä uusi vuosi tuo tullessaan

18. Wiku, kertakaikkiaan hieno poni

19. Ystävä

20. Laivat, mukava irtiotto arkeen, parhaassa seurassa

21. Villasukat

22. Kurkkumajoneesi

23. Irlanti, ihan super innoissani tästä reissusta

24. Lävistykset, vaikka ne ovat usein tiellä tykkään edelleen. Varovaisesti jopa suunnittelin vielä hankkivani muutaman