#12 Maastakäsin

Olen taas pitkään meinannut ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa työskentelemään Wikun kanssa maastakäsin. Mua harmittaa ja välillä ihan ärsyttää meidän huono suhde ponin kanssa. Ellin ja Puolukan kanssa jouduin alkuun tekemään paljon maasta työskentelyä. Puolukka oli tullessaan todella arka, jokainen liike sai sen jännittymään, nykyään poni toimii loitavasti lasten kanssa, eikä pelkää mitään. Ellin kanssa taas jumpattiin paljon maasta, sekä leikittiin enemmän. Mulla meni pitkään päästä hevosen pään sisään, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Sen lisäksi että maastakäsin työskentely on mukavaa vaihtelua, se on ollut meille myös luottamuksen rakentamista.

Se luottamus mikä Ellin ja Pukan kanssa on rakennettu, puuttuu multa ja Wikulta. Meille kun tulee uusi hevonen, etenkin näiden projektien kassa, tehdään alkuun paljon maasta. Tutustutaan hevoseen ja sen ongelmiin, ennen kuin tungetaan ketään selkään, ihan jo turvallisuuden välttämiseksi. Wiku oli ensin vanhemman siskoni, joka silloin työskenteli ponin kanssa. Wikun siirtyessä mulle, ratsastin aktiivisesti Elliä, jolloin Wiku jäi vähälle huomiolle. Vaikka siitä nopeasti tuli toinen hevonen mulle, se oli silti nuoren ikänsäkkin takia kevyemmällä käytöllä. Kyllä me välillä maastakin tehtiin, mutta ei koskaan niin pitkää jaksoa tai säännöllisesti. Nytkin homma on jäänyt oman laiskuuden, sekä kisojen ja niihin valmistautumisen takia.

Tavoitteeni suunnilleen jokaisen hevoseni kohdalla on opettaa ne:

1. Pystyn siirtämään ne paikasta toiseen irti
2. seuraamaan mua myös pelottaviin paikkoihin
3. sekä pystyisin ratsastamaan millä tahansa varusteilla, tai vaikka kokonaan ilman

Mulle on tärkeetä että hevoset haluaa tehdä mun kanssa töitä. Kaikkein suurin tavoitteeni on olla joskus niin hyvä, että pystyn ratsastamaan aina pehmeästi ja siististi tilasteesta riippumatta, niin koulussa, esteillä tai pellolla rallittaessa. Haluan niin hyvän istunnan etten koskaan häiritsisi hevosta. Nämä vaatii paljon työtä ja aikaa, mutta ainakin tiedän mihin tähtään.

#11 Vauhdin hurmaa

Lauantain kisoja varten liikutin Wikun ja Napin kunnolla sileällä. Koska kyseessä oli estekisat, myös tehtävät pyörivät sen ympärillä. Wikun kanssa työskentelin lähinnä kaarevilla, tein ympyröitä ja kolmikaarisia, jotta saisin sen kääntymään ja taipumaan. Pyrin kääntämään istunnalla ja jaloilla, jotta kisoissa olisi helpompi saada kurvit haltuun. Tehtiin myös vähän tempon muutoksia ja laukassa tapailtiin avoja. Jätin puhelimen taas hetkeksi kuvaamaan maneesin reunalle, jotta täälä olisi jotain muutakin kuin pätkiä esteiltä, laatu on tosin luokkaa peruna pellolta..

Napin kanssa pääpaino oli temmossa, piti lähteä pohkeesta eteen ja isttunnalta takaisin. Napilla oli hyvin virtaa ja saatiin tosi kivoja pätkiä. Äiti oli hetken huutelemassa ohjeita, pällisteltiin vähän mollemmat kuinka kivasti se liikkui. Vähän mulle tuotti ongelmia pitää käsiä, etenkin vasenta tasaisena, mutta riittävällä huomauttelulla se alkoi pysymään kurissa.

Muutama hyppy torstailta

En todellakaan tiedä mitä mun kädet tekee :D

Tänään lauantaina 30.7 Lähdettiin Zilpalle kisoihin Napin ja Wikun voimin. Wikulla hypättiin 40cm ja 60cm. 40cm radasta ei jäänyt paljon kerrottavaa, selvittiin kuitenkin ehjänä maaliin ja hyväksytty tulos. Jännitin seuraavaa rataa ihan hirveästi, onneksi turhaan. Wiku imi hyvin esteille, valitettavasti otettiin kaksi puomia mukaan, ne tosin olivat täysin omaa sähläämistä. Jäin varmistelemaan liikaa, jolloin en antanut ponille tarpeeksi tilaa hypätä. Radan jälkeen fiilis oli kuitenkin hyvä ja harmitus jäi jonnekkin. 

Napilla menin 60cm ja 80cm, 60cm Nappi jäi vähän hitaaksi, enkä pysynyt itse hypyissä mukana, tästäkin jäi kuitenkin ihan hyvä ja varma fiilis seuraavaan luokkaan. Hyppäsin toista kertaa ikinä kisoissa 80cm, menoa meinasi haitata kuuma päivä ja melkein tunnin mittainen tauko luokkien välissä. Onnekseni rata pysyi samana, olin lähdössä kiertämään radan kerran isommalla korkeudella, miettiäkseni reittejä paremmin. Totesin kuitenkin ettei mun ole mitään järkeä mennä pelottelenaan itseäni ennen rataa. Verkkasin tosi lyhyesti, jotta kuuma päivä ja kentän pöly ei veisi kaikkea energiaa. Otin pari hyppyä okserille molemmista suunnista, äidin huutaessa aidalta ohjeita. Toinen rata meni paremmin kuin koskaan, hypyt ei koskaan oo tuntunut noin helpolta ja vaivattomalta. Pehmeän pojan takia, en uskaltanut ratsastaa tarpeeksi eteen, jolloin laukka jäi vähän löysäksi ja otettiin 2 puomi mukaa. Sen jälkeen pistettiinkin lisää pökköä pesään, siinä toivossa että olisi edes hyvä aika. 

Napin 80cm

Ensi viikonloppuna on vielä Satakunta Cupin kisat, mutta sitten tuleekin muutaman viikon tauko. Koulukin alkaa pian, voisin hyvin lomailla vielä muutaman viikon!

#10 Norjassa

Sunnuntaina 24.7 oli Luvialla mun ja Wikun ensimmäiset 2- tason kisat. Oltiin hyvissä ajoin perillä ja pääsin verkkaamaan melkein heti. Alkuun Wikulla oli vähän pöllöenergiaa, muttei liikkunut pohkeesta eteen. Kun poni vähän verty ja rentoutui saatiin oikeinkin mukavia pätki. Ratana toimi tuttu HeB:0, suoritus ei ollut meidän paras, mutta saa olla ihan tyytyväinen. Erityisen onnelinen olin C tuomarin kommenteista, eleettömästä ratsastuksesta ja tyytyväisestä ponista. Suorituksella oltiin 4/31 62.1%

 
Kisoista kun kotiuduttiin, purettiin auto ja huollettiin poni, jonka jälkeen syöksyttiin kotiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Oltiin nuoremman siskoni kanssa pakattu jo valmiiksi, jotta päästäisiin suoraan lähtemään, kun kyyti saapuisi. Lähdimme siis siskoni isovanhempien kanssa Norjaan asuntoautolla, reissu oli lähinnä autossa istumista ja maiseman ihastelua. Pysähdyksiä tehtiin uimaan, kauppaan ja ottamaan joitain kuvia.

'

En ole aikaisemmin käynyt Norjassa, enkä edes Lapissa. Etenkään Norjan maisemat eivät jättäneet kylmäksi ja olin jo melkein valmis jäämään sinne pidemmäksi aikaa. 

En millään meinannut saada noista maisemista tarpeekseni! Kierrettiin Norjasta vielä Ruotsiin, jonka jälkeen tultiin takaisin Suomen puolelle. Pääsin myös moikkaamaan Viiviä, oli kyllä kiva nähdä tätäkin karvaturpaa muutaman vuoden jälkeen. Oli mukava huomata, että Ave on päässyt hyvään ja rakastavaan kotiin <3  

Kotiin tultiin torstai iltana seitsemän korvilla. Heitettiin kamat huoneisiin, ruuat kaappiin ja heti ratsastamaan. Liikutin Wikun ja Napin  nopeaan... Kello taisi huidella jossain 22.15 jälkeen, kun päästiin kylmäämään Napin jalkoja. Nukkumaan asti pääsin vasta yhden jälkeen. Vaikka uni maittoi omassa sängyssä erittäin hyvin, oli reissu kuitenkin mukava ja joskus on tämänkin kotihiiri lähtee uudelleen.

#9 Vauva ja vilskettä

Torstaina 7.7 meille syntyi pieni ori varsa, joka sai nimekseen Pikkuhelmen Punk "Punkku". Nimi Punkku ei tosin ole vieläkään vakiintunut, että saas kattoo mitä siitä vielä tulee. Lapsi on kamalan sosiaalinen, utelias ja vauhtia ei tältä koheltajalta puutu.

Muutamat kisat on myös keritty käymään. 9.7 oli Satakunta Cupin koulukisat Cruisella, päivä oli tosi lämmin ja oltiin molemmat Wikun kanssa vähän nuutuneita. Radalla ei oikein lisäykset irronneet ja muutenkin suoritus oli vähän tahmea. Suoritettiin silti tasaisesti, keskityin omaan asentoon ja teiden ratsastamiseen, jotta saataisiin edes niistä hyvät pisteet. Suunnitelma oli erittäin onnistunut, sillä sijoituttiin toiseksi huikealla 69.60% tuloksella.  Saatiin jopa muutama kahdeksikko paperiin! 

Muutama kuva verkasta

                                

Lauantaina 16.7 hyppäsin vähän itsenäistä. Kuviona mökkiä, eli kuvassa olevaa tehtävää, tosin eri järjestyksessä. 

1. Okseri 2. pysty 3. pysty 4. pysty, jossa renkaat 5. putki

Tarkoitus oli tehdä vähän tekniikkaa ja nopeita teitä. Alkuperäinen tehtävä oli kuitenkin meille hiukan turhan haastava, kun rakennettiin vähän liian tiiviisti ja väärään kulmaan nuo 1 ja 4 este. Päädyin helpottamaan tehtävää, jolloin jouduttiin vaihtamaan vähän aihetta. Keskityin edelleen tekniikkaan, eli yritin ratsastaa paikat ja saada tempon pysymään samana tai muuttamaan sitä omasta pyynnöstä. Sekä tietenkin ainaiseen ongelmaan istuntani kanssa. Istunta ja paikat taisi vähän unohtua, mutta tempoon keskityin ihan huolella. Alkuun ei meinannut pidätteet mennä läpi ja kaahotettiin menemään. Oli ärsyttävä huomata, että kun kääntää jaloilla ja istunnalla, nii kyllähän se kääntyy ja pidätteetkin menevät läpi paremmin. Ongelmaa tuotti myös mun polvi, en saanut jalkaa vasemmalta kunnolla kiinni, sekä esteellä vihlaisi nätisti. Ei mennyt mitenkään erityisen hyvin ja mokailin itse aika huolella, välillä tuli olo etten hyppää enää ikinä ilman Hannaa tai ketään muutakaan valmentajaa. Poni kuitenkin pelasti kiltisti ja saatiin muutama ihan onnistunutkin pätkä, päästiin siis lopettelemaan tyyväisinä.

Sunnuntaina 17.7 lähdin Hannan mukaan Kankaanpäähän katselemaan ja kuvaamaan kisoja. Pitäisi useammin käydä ihan vain katsomassa muiden kisoja ja valmennuksia. Poimin sieltä taas itselleni vinkkejä kuinka muut ratkaisee tilanteita ja 80cm alkoi 110cm luokan aikana tuntumaan todella pieniltä. Jouduin myös huomaamaan että kyllä ne pienemmätkin ponit selvisivät hitaalla laukalla esteistä yli. Miksi sitä itse hypätessä tuntuukin, että jos tullaan lujempaa, niin selvitään varmaan, vaikka se oikeasti onkin vaarallisempaa. Kuvasin vähän joka luokkaa, mutta en tiedä mitä säädin, kun koneelle siirettäessä kuvien laatu oli järkyttävän huono.. Ei ainuttakaan kunnollista, saatika julkaisukelpoista kuvaa.. 

#8 Valkkua taas

Tosiaan eilen 5.7 päästiin Wikun kanssa hyppäämään Hannan valmennukseen muutaman viikon tauon jälkeen. Valkku meni meidän osalta tosi hyvin, kipeää leukaa ja polvea lukuun ottamatta. Verkattiin tuttuun tapaan itsenäisesti. Tein ympyröitä taivutellen, sekä tempon muutoksia pyrkien saamaan Wikun hyvin avuille. Ensimmäisenä tehtävänä oli sinisellä merkitty puomi kavaleti, jota tultiin aluksi ravissa. Mun piti keskittyä tässä vain istuntaan, eli jalka kiinni, ohjat tuntumalla ja katse tehtävän taakse. Ensimmäiset hypyt ei mennyt ihan nappiin, vaan jäi tuijottamaan tehtävää ja unohdin keskittyä käteen. Saatiin kuitenkin hyviäkin hyppyjä ja sain vähän ideaa miten pystyn säilyttämään tuntuman, mutta silti antamaan tarpeeksi tilaa. Siirrettiin tehtävä innariksi ja tultiin laukassa, mun piti edelleen säilyttää istunta muuttumattomana tehtävän läpi ja pitää laukka tasaisena. Lisättiin haastetta laittammalla kavaletin alle, päälle tai viereen puhallettava hai ja krokotiili, joiden paikkaa vaihdettiin ja otettiin välillä pois. Tällöin tehtävää pystyttiin muuttamaan ja siedättämään meitä molempia siihen, että este voi muuttua ja väliin voidaan tunkea mitä kummallisempia härpäkkeitä.  Kumi lelut eivät olleet kummoisempi ongelma. Avattiin punainen aurinkovarjo tehtävän viereen, sekös vast olikin pelottava. Hetki jouduttiin miettimään voidaanko tuosta nyt ihan varmasti mennä ohi ja ohi ilman epämääräisiä väistöliikkeitä. Päästiin kuitenki yli tuosta hirvittävästä varjosta ja jatkamaan tehtävää.

                                             

1/7. Putki 2. pysty 3/5. pysty, alla hai 4a. pysty b. okseri 6. okseri, alla kroko 

Siirryttiin hyppäämään rataa, tehtävänä toimi kuvassa näkyvä 6 estee rata. Tultiin ensin pienempänä ehkä n.50-60cm tehtävillä. Tehtäviä nostettiin välillä, viimeinen rata oli n.80-90cm. Putkea lähestyttäessä jätin ponin vähän yksin heittäen sille ohjat ja toivoen parasta, tällöin en päässyt tarpeeksi pystyyn ajoissa ja tultiin vinoon 2. pystylle. Radalla ohjeet kuuluikin, että tänään ei ajatella että ollaan kisoissa, vaan ratsastat vaan tasasesti este kerrallaan. Suurimmat ongelmat tuli esiin putkella ja 3/5. pystyllä, joihin en nähnyt paikkoja kunnolla ja jäin sukeltamaan tai säätämään jotain muuta. Omaa säätöä tuli myös 6-7 linjalle, jossa jäin pidättämään liikaa, jolloin Wiku joutui ottamaan askeleen lisää ja tulemaan liian pohjaan. Kiltisti se kuitenki kiipesi kuskista huolimatta yli.

                           

Hymy oli leveä viimeisen radan jälkeen pääsin hyppyihin mukaan ja pystyin ratsastamaan myös väleissä, sekä keskittymään istuntaan. Ei meno vieläkään täydellistä ollut, mutta oli silti kiva huomata että on sitä edistystäkin tapahtunut. 

                                  

Tänään pääsin liikuttamaan T:een. Verkkailtiin pitkään tehden erikokoisia ympyröitä, taivuttelin ja etsin rentoa ravia. Tehtiin myös paljon siirtymisiä, alkuun pyähdyksestä raviin ja käyntiin, vaihtaen aina järjestystä tai tehden muutaman peräkkäin. Pyrin saamaan siirtymiset tasaisena  ja rentona joka kerran, ongelmia tuli ravista käyntiin siirryttäessä, koska en pysynyt itse riittävän rentona ja enkä ottanut pidätteitä kunnolla istunnalta. Kun sain istunnan paremmin kasaa, alkoivat myös siirtymiset onnistua. Kun olin tyytyväinen siirtymisiin lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon.

Ohjelmassa on vielä illalla maasto siskon kanssa ja mahdollisesti menen kuvaamaan ja nostelemaan puomeja äidille ja Sarille.

Wiku ja Sole nauttimassa vihreetä

#7 Tieto lisää tuskaa...

... Vai miten se menikään. Mussa asuu pieni perfektionisti, joka nostaa päätään aina välillä. Ratsastuksessa se ei aina ole ihan hyvä juttu, että pyrkii täydellisyyteen. Tapoja on niin monta, mistä tietää mikä niistä on se oikea? Asioita hankaloittaa myös se, ettei hevoset on yksilöitä. Mitäs sitten, kun on vain yksi toiminta tapa ja se ei yksinkertaisesti sovi hevoselle? Hevonen joka kieltää esteelle, koska sitä pelottaa, pitäisikö se hakata siihen paikkaan? Oppisihan olemaan kieltämättä. EI, se ei ole ratkaisu, hevonen ehkä pelkää silloin ratsastajaa enemmän, kuin tilannetta. Entä kun hevonen pelkää enemmän tilannetta, kuin ratsastajaa? Oli kyseessä esteet, tai mikä tahansa tilanne, kun 400kg eläintä yrittää pakoon, ollaan me ihmiset todella pieniä. Eikö siis olisi parempi rakentaa luottamus hevoseen, jolloin pelottavassakin tilanteessa hevonen luottaisi ratsastajaan? Kyllä ja tähän itsekin pyrin. Mutta entä jos hevonen onkin vaan ihan possu? Mitä silloin tehdään? Vaihdetaanko hevonen, rangaistaanko sitä, etsitäänkö syitä vai todetaanko, että hevosella oli vaan tänään huono päivä?

Uskon vahvasti siihen, että jokainen on syntyessään tyhjä paperi tai pala savea, valintamme ja kokemamme asiat muokkaavat meistä sitä mitä olemme, sekä se mitä haluamme olla. Lähden tästä myös jokaisen eläimen kohdalla. "Ongelma"eläinten kanssa, on katsottava peiliin, mitä on itse tehnyt väärin, miten voi muokata omaa käytöstään ja tapojaan parantaakseen eläimen tilannetta. Kaikki olemme vain ihmisiä, eli teemme virheitä, olisihan se hienoa jos ei koskaan tekisi. Virheet opettavat, valitettavaa kuin se onkin. Toki eläimistä, kuten ihmisistäkin löytyy niitä joiden päässä on jotain vikaa, mutta onko se niiden vika? Tällöin pitää vain keksiä erillainen tapa toimia, se ei välttämättä ole se yleisin tai helpoin, mutta jos se toimii, niin miksi ei, kannattaa ainakin kokeilla.


Kerään kokemusta ja koetan imeä itseeni kaiken pesusienen lailla. Ratsastajana pyrin kokeilemaan vähän kaikkea ja poimimaan niistä itselleni ja hevoselleni sopivat tavat toimia, mutta myös vaihtoehtoisia tapoja jollekkin toiselle hevoselle. Tälläkin hetkellä katselen eri ihmisiä hyppäämässä, koska istuntani ei ole hyvä ja häiritsen hevosta. Okei, ongelmaa aiheuttaa myös pelkoni esteillä, mutta silti katselen muiden tekniikkaa, etsin virheitä ja miten niitä on korjattu, jotta voin soveltaa niitä omaan hyppäämiseen. Valmentaudun ja hyppään säännölliseti jotta pääsen tavoitteeseen, pyrin kuvaamaan aina edes jonkun pätkän, nähdäkseni mitä teen oikein ja mitä väärin. Koulua mennään samalla tarmolla, nyt kun työt loppuivat toivon että pääsen valmentautumaan myös Lissun ja äidin opissa useammin. Olen erittäin onnellinen että mulla on kolme osaavaa valmentajaa, jotka osaa käsitellä mua ja mun hassua päätä, vieden mut kohti tavoitteitani.