tiistai 31. toukokuuta 2016

#4 Kisat, toiset ja kolmannet

Hei! Viikonloppuna oli oikein kunnon kisa rumba, kun kävimme kolmissa kisoissa. Perjantain suunnistimme Myrkkyyn koulu kisoihin. Kisat ei menneet meidän kohdalla hyvin, tuloksena huimat 58%. Verkassa Wiku tuntui todella kivalle, alkuun vähän pohkeen takana, mutta heräsi nopeasti. Lisäyksiä en saanut ihan niin teräviksi, kuin olisin halunnut. Maneesiin siirryttäessä Wiku kuitenkin jännittyi, enkä saanut sitä enää rennoksi. Ratana toimi tuttu ja turvallinen K.N special,  mutta se ei lohduttanut tällä kertaa. Radasta ei jäänyt kerrassaan mitään kerrottavaa, Wiku kulki koko radan ajan jännittyneenä ja minä sähläsin omiani. Jossain vaiheessa totesin ettei  tästä tule mitään ja höpöttelin ponille lopun rataa, jotta pysyisin edes itse hiukan rennompana. Ravailin hetken suosituksen jälkeen kentällä ja ihan sika hieno! Otti pahasti päähän, että kentällä liikutaan hienosti ja radalla vedetään yhdessä läskiksi koko touhu. Tästä suivaantuneena pistin Yyteriin kyselyä mahtuuko sunnutaille vielä mukaan.


Lauantaina suunnattiin vuorostaan Yyteriin hyppäämään. Luokkana oli 40cm Wikulla, sekä nuorella suokillamme Terolla. Wikun kanssa verkka jäi vähän liian lyhyeksi, enkä kerinnyt saamaan sitä avuille. Rata oli kahdeksan esteen mittainen ja se sopi meille melko hyvin. Ei voinut antaa kaahottaa, mutta suhteellisen helppoja teitä kuitenkin. Olen melko tyytyväinen suositukseen, vaikka itse tuttuun tapaan sukeltelin, enkä saanut apuja läpi asti. Wiku meni vähän turhan kovaa, mutta oli mielellään menossa ja imi hyvin esteille.


Teron kanssa kerkisin verkkaamaan rauhassa, mikä oli hyvä asia, koska verkan esteet yrittivät syödä pienen hevosen. Päästiin kuitenkin kaikista yli ja lähdettiin tyytyväisenä radalle. Omia tavoitteita oli puhdas ja siisti rata, ilman sukeltelua ja mokailuja. Suhteellisen hyvin siinä onnistuttiin, saatiin puhdas rata ja onnellinen kuski. Teron kanssa ei hurjemmin kiihdytelty, radan jälkeen sain kommentteja että minulla taisi olla välillä hauskaa.




Jälkiilmoittauduin Wikulla vielä 60cm. Verkkassa en nähnyt paikkoja kunnolla, mutta hypyt onnistui muuten hyvin, kunhan annoin Wikun nähdä paikat. Kävellessäni rataa, esteet tuntuivat kauhean isoilta ja este kammo koitti kovasti puskea pintaa. Verkassa hypyt sujuivat hyvin, jolloin sain lisää rohkeutta. Pitkä jännittynyt odotus ja lämmin päivä toivot pintaa toisen ongelmani kisoissa, eli huonon olon ja pyörrytyksen. Tavalliseen tapaan lähdin silti radalle, ensimmäiset kolme estettä sujui hyvin, poni pysyi hallussa ja sain jo ratsastettua kaarteissa avut läpi. Neljäs este oli sarja, jonka b-osalla oli lankku. Tultiin liian lujaa, enkä pystynyt mukana, jotta olisin pystynyt pystyssä ja pitänyt jalan kiinni. A-osasta yli, mutta b-osalle kielto ja minä santaan. Hetken roikuin kaulalla, kun totesin etten pysty kiipeämään enää takaisin, istuin hetken maassa ihmetellen mitä mahtoi tapahtua, käytiin Wikun kanssa vielä  katsomassa estettä. Pakkailtiin hevoset autoon ja jäätiin katsomaan ja kuvaamaan muutaman tutun ratoja, joiden jälkeen lähdettiin kotiin.

Linkki videoon radasta







Sunnuntaina lähdettiin isän ja nuoremman siskoni kanssa kolmistaan uudestaan Yyteriin koulukisoihin. Oltiin paikalla vähän turhan aikaisin ja jouduttiin odottelemaan melkei tunninverran. Verkassa oltiin taas alkuun vähän unessa, mutta keskityin vain rentoon liikkeeseen. Jatkoin tekemällä siirtymisä ja isoja voltteja, jotta saisin ulkoavut kasaan. Jätin laukan aika vähälle, tein muutamat voltiti laukassa molempiin suuntiin sekä keskilaukka lävistäjiä. Saatiin muutama oiken hyvä lävistäjä, jonka jälkeen en ottanut enempää laukka. Se oli pieni virhe, joka kostautui radalla epätasaisina voltteina ja huonoion nostoina. Rata oli melko tasainen, saatiin jopa lisäyksiin vähän yritystä, vaikkei vielä päästy samaan kuin kotona ja velmennuksissa. Olin oikein tyytyväinen rataan, mutten uskonut että päästäisiin sijoille. Voitto kuitenkin napsahti 65.2% tuloksella, onnelisena päästiin siis lopettamaan tämä mielenkiintoinen viikonloppu. Nyt otetaan pari päivää kevyesti ja vain nautitaan elämästä ja torstaille mietittiin estevalmennusta.












torstai 26. toukokuuta 2016

#3 Nyt päästä!

Hei! Keskiviikkona oli este valmennus, jonka tarkoitus oli tuoda varmuutta lauantain kisoihin. Tehtävänä toimii kuuden esteen rata


Ravissa tehtävänä oli tehdä nopeita ja hitaita suunanvaihtoja, tasaisessa ravissa ilman että mikään muuttuu. Oikealta vasemmalle sujui hyvin kokoajan, oikealle käänyttäessä ulkoavut olivat taas hukassa, jolloin jouduin käyttämään vahvemmin jalkaa ja tempo muutui.  Tulimme 4 esteen, ei ongelmaa. Vaihdettiin suunta oikeaksi ja verkattiin laukassa. Laukasta pyrittiin saamaan rauhallista, tasaista ja pyörivää. Hypättiin 4 este uudelleen toisesta suunnasta ja vaihdettiin suunta vasemmaksi, samaa tehtävää jatkaen. 

Verkkana hypättiin samaa 4 estettä molemmista suunnista. Mun tehtävä oli vaan istua hiljaa vetämättä ja antaa ponin katsoa paikat, myödätä hypyssä, nousta pystyyn ja rauhoittaa laukka heti esteen jälkeen. Muutama hyvä hypyt itsessään oli ihan hyviä, mutta itse mokailin sukeltelemalla ja pitämällä kiinni liian pitkään. 

Jatkettiin tulemalla 1 linjaa, jossa oli yhden laukka-askeleen väli. Puskin ensimmäiseen ihan liikaa, jolloin askel ei sopinut ja tultiin pohjaan. Koko valmennuksen pääpaino oli mun istunnassa, eli istu suorana, älä vedä ja tue ponia, mutta anna sen ratkaista. 1 linja oli kuitenki melko hyvä kokoajan, muutaman  huonon lähestymisen ja yhden kiellon sain omalla hölmöilyllä aikaiseksi. Linja oli lopussa 70cm pysty ja 80cm okseri.

3 linja, okseri ja portti 17m väli. Okserille oli vaikea saada suoraa lähestymistä, jolloin oli vaikeuksia kääntää portille, eli b- osalle. Kun pääsin itse pystyyn heti esteen jälkeen ja ulkoavut läpi, saatiin askeleet sopimaan. Tehtävää nostettaessa itseäni alkoi hirvittää, jolloin jäin entistä pahemmin suuhun kiinni ja tuijottamaan estettä. Otettiin kielto, uus lähestyminen, katse esteen takana olevaan tolppaan ja yli. Hassua millainen vaikutus vain katseella on...

Tultiin ratana, 1 linja tuli hyvin, muutan kerran väärällä alas, jolloin otin voltin enne seuraavaa esteetä. 2 sukeltelin ja muutama väärällä alas, laukan vaihto ja toiselle sarjalle. Vähän liian lujaa a-osalle johon tultiin pohjaan ja hypättiin laaka, b-osalle myös pohjaan, muttei ihan älyttömän huonoja hyppyjä.



Kaikkineen jäi taas ihan hyvä fiilis, päästiin lopettamaan 70-80cm rataan, eikä oma pää ahdistunut kielloista huolimatta. Hyvillä mielin siis lähdetään lauantaina Yyteriin kisoihin.

Valmennuksen sanat 

  • Älä jää vetämään
  • Pidä käsi ja hartiat rentona
  • Pohje kiinni
  • Katso esteen yli
  • Kisoissa ei sitte tehä volttiympyröitä 








keskiviikko 18. toukokuuta 2016

#2 Olen sukellusvene

Heissan! Eilen hyppäsin itsenäisesti pientä neljän esteen rataa. Tarkoituksena treenata kisoja ajatellen ratoja pitkillä ja lyhyillä teillä. Olin valmiiksi suunnitellut kolme rataa, mutta lopulta päädyin hiomaan ensimmäistä. Raahasin esteiden alle “kummituksia”,  punavihreän portin, muurikuvioisen pressun, kukkapurkit kukkineen. Itseäni eniten pelottaa siniset okserit, joten sellainen päätyi myös radalle.



                                                1 ->  I  <- 4                12m                               6->  2 ->II




                                                            5->  \                                      /       <-3





1. Portti 2. Sininen okseri 3. pressu 5. okseri kukkasilla

Aloitin veryttelemällä rauhakseltaan ympyröillä ja pyrin saamaan ponin kääntymään pohkeista, sekä taipumaan kunnolla. Wiku tuli yllättävän nopeasti avuille, päästiin tekemään hyviä ympyröitä ja voltteja. Ravissa mentiin alkuun reipasta hölkkää muutama kierros molempiin suuntiin, jonka jälkeen jatkoin ympyröillä työskentelyä. En muistanut pitää pohkeita kiinni ja ulkolapa lähti karkuu aina voltin alussa, ennenkuin muistin taas ratsastaa. Ehdottomasti huono puoli yksin mennessä on, kun kukaan ei ole muistuttamassa, että keskittyäkin pitäisi. Laukassa tein vähän tempon sääntelyjä, muutaman ok pätkän jälkeen suunta vaihtoon ja sama harjoitus.

Aloitin hyppäämällä tätä hurjan pelottavaa n. 40cm korkeudella olevaa okseria, ongelmitta yli ensimmäise, toisen ja joka kerta. Tulin kerran kaikki esteet yksittäisenä, ihan vain oman pään takia. Toin portille huonosti, jolloin se tuli ponille yllätyksenä, mutta selvittiin puhtaasti yli. Kävin korottamassa okserit jolloin kaikki esteet olivat 60 cm korkeudella ja  takaisin selkään. Ensimmäinen rata meni melko hyvin, yhdeltä esteeltä tultiin väärällä laukalla alas. Pysyttiin kuitenkin suhteellisen hyvin tahdissa ja rauhallisessa tempossa. Tulin radan uudestaan, tällä kertaa kiinnittäen huomiota omaan istuntaan. Siihen jäikin sitten rauhallisuus ja hyvä tiet. Tällä kohtaa tarvitsisin sen jonkun, joka huutaa ettei saa sukeltaa, ei jäädä suuhun kiinni tai muuten vain kaahottaaa. En nähnyt paikkoja yhdellekään esteelle, jäin tuuppaamaan ja tultiin jokaiseen vähän pohjaan. Oma moka, ei voi mitään, anteeksipyyntö ponille ja uudelleen. Nyt näin paikat hiukan paremmin, mutta edelleen jäin kiinni liian pitkäksi aikaa ja pohjaan. Ongelmaksi muodostui kääntäminen sarjalta pressulle. Tulin pressun neljä  kertaa pelkästään, niin että sain siihen hyvän tien ja hyvän hypyn. Heti kun pystyin istumaan hiljaa ja häiritsemättä, olivat hypyt joka kerta hyviä ja oikealta ponnistus paikalta.

Kävin nostamassa esteet 70-75 cm ja linjan okserin 80 cm korkeudelle, sekä lyhensin jalustimia, jos jalka pysyisi paremmin paikoillaan. Käveltiin hetki ja tultiin uudelleen. Jalat pysyivät hieman paremmin paikoillaan, mutta sukeltaminen jatkui. Ei voi olla niin vaikeaa, vain istua ja hypätä vasta ponin kanssa, ei ennen ponia. Rata meni suhteellisen hyvin, sarjan okserilta kiihdytettiin taas liikaa, enkä ehtinyt kääntää pressulle. Tein ympyrän ja pyrin saamaan laukan takaisin rauhalliseksi. Uusi lähestyminen, ihan kelvollinen hyppy, taas liikaa vauhtia ja portille vinossa. Päästiin kuitenkin yli ja jatkettiin rata loppuun.




Päivän sanat olivat:
  • Istu hiljaa
  • Keskity tekemiseen
  • Älä sukella

Kaikkineen jäi kuitenkin hyvä fiilis, ei kieltoja, ei isompia  typeryyksiä itseltäni. Päästiin hyppäämään isompaa, kuin mikä oli tavoite, eikä mua pelottanut!

tiistai 17. toukokuuta 2016

#1 Tarina alkaa

Hei! Olen siis Milja, 17-vuotias liiketalouden opiskelija satakunnasta. Minulla on kaksi omaa hevosta, Puolan ratsuponi Wiku ja FWB tamma Elli. Meillä on pihassa oma talli ja ratsastuskoulu. Hevosia olen siis harrastanut koko pienen ikäni, eikä kiinnostus ole hiipunut. Vuosiin on tietenkin kuulunut päiviä, kun ei huvittaisi lähteä tallille, mutta rakkaus hevosiin vie kuitenkin voiton. Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä hevosten ja muidenkin eläinten kanssa, ehkä ratsuttajana?



Ensimmäisen kavioeläimeni oli aasi nimeltä Aatu. Ensimmäise ponin sain kun olin 4-vuotias. Shetlanninponi Valtsun. Tämä jääräpäinen ponimus, oli oikein oiva opettaja. Valtsun jälkeen mukana on kulkenut muunmuassa Lady ofelia "Omppu", Rocky II "Rocky", Lopin Viivi "Viivi", Moondelight Rose Prince "Rokki", Lingon "Puolukka" ja Rock eileen "Elli", sekä monia upeita hevosia, joista jokainen on jättänyt minuun jälkensä. Kaikki ovat opettaneet minulle jotakin. Näitä oppeja käyttäen ja soveltaen jatkan uraani hevosten parissa oppien uutta ja yrittäessäni tulla mahdollisimman taitavaksi hevosten kanssa. Haluan oppia ymmärtämään hevosia paremmin ja työskentelemään niiden kanssa harmonisesti.


Wiku tuli 4-vuotiaana ja juuri sisäänratsastettuna 9.9.2013 vaihdossa hevoskuljetusautoon, meille uudeksi projektiksi. Silloin teimme siskoni kanssa kanssa jaon, että hän saa Wikun ja minä seuraavalla viikolla saapuvan orin, Finon. Fino jouduttiin kuitenkin lopettamaan nuorempana saadun vamman takia, jota ei enää pystytty hoitamaan kuntoon. Siskon kiinnostus hevoseen alkoi kuitenkin hiipua, jolloin poni tuli minulle. 
Aloitimme hiljalleen tutustua toisiimme, Wiku toimi pitkään vain kakkoshevosena, Ellin ollessa ykkösenä. Pian Wiku siirtyi kuitenkin myös vakituiseksi ratsuksi.



Yhdessä olemme ponin kanssa nostaneet sen tason ensin heC ja nykyiseen heB:hen, josta tällä kaudella pyritään siirtymään heA:han. Esteillä päästiin re 60-70cm tasolle. Kesällä 2015 alkoivat ongelmat, jotka johtivat omaan estekammoon. Talvella päästiin kuitenkin hyppäämään 80-90cm ratoja treeneissä, ylitimme myös yhteisen metrimme. Yhden huonosti menneen hyppykerran jälkeen oma estekammo puski kuitenkin takaisin pintaan. Tämä kevät on painittu sen kammon kanssa ja siitä pyrin pääsemään kokonaan eroon.