4 vinkkiä vilukissoille

Mä inhoan talvella ratsastamista, on kylmä, pakkaset estävät kunnollisen tekemisen ja mun takamus ei kestä pelkkää kävelemistä. Olen myös ehkä jopa liian mukaavuuden haluinen, parasta on ratsastaa sen verran viileässä, ettei huppari ole liikaa tai liian vähän. Takki kinnaa aina jostain, mikä häiritsee mua ihan suunnatomasti, ehkä pitäisi panostaa vähän uuteen takkiin? Sopeudun kyllä jokaiseen säähän ja oon ihan säänkestävä tarvittaessa. Vaikka meillä olikin aikaisemmin todella hyvä kumirouhepohja kentällä, joka pysyi suht hyvänä ympäri vuoden on maneesi kyllä ihan huippu! 

Enempiä jaarittelemmatta asiaan! 

Kuomat

Yksinkertaisesti parhaat kengät tallille näin talvisin! Sopivat myös ratsastukseen, jossei aina viitsi pukea saappaita. 

Villasukat 

Mutta ei perinteisesti kengän sisään vaan päälle. Ei vaikuta pitoon ja varpaat pysyvät lämpöisinä. Kannattaa ottaa reilusti isot sukat, helpottaa pukemista.

Hanskat

Tokmannilta saa edullisesti näitä keltaisia hanskoja. Vaikka alkuun noi tuntuu tosi tönköltä, ne pehmenevät ja muotoutuvat käteen tosi nepeasti. Ohjat pysyvät hyvin kädessä ja sormet lämpiminä. 

Pipo 

Koska korvat meinaavat toisinaan jäätyä ja kypärän alle ei mahdu pipoa, eikä viitsi mennä ilman kypärää,  ratkaistaan ongelma laittamalla pipo kypärän päälle. Ei ehkä taas se tyylikkäin vaihtoehto, mutta pysyypähän korvat lämpöisenä, eikä kypärä purista. Tästä syystä suosin mokkapintaisia kypäriä, tällöin pipo pysyy paremmin päässä. 

#23 Kinkut sulatukseen

Joulu oli ja meni rauhassa kotosalla perheen kesken, hyvän ruuan ja herkkujen parissa. Tänään maanantaina palailtiin lähemmäs arkea, hevoset sai lomailla tuossa melkein neljä päivää. Perjantaina liikutus vähän jäi ja lauantaina ilma oli niin kurja, ettei lähdettykkään joulumaastoon. Sunnuntaina kaikki liikkuminen pois pähkinäkulhon ja suklaarasian luota oli liian raskasta, saatika että olisi pitänyt luopua pehmeästä ja lämpimästä aamutakista. Nenä työnnettiin ulos vain, kun laskettiin koirat ulos, tai käytiin ruokkimassa hevoset ja siivoamassa karsinat. :D

Töissä näytti niin kivalle, mutta eihän se kuvassa sitten enää..

Tänään kuitenkin kiipesin Wikun ja Tintun kyytiin. Wikun kanssa on päässyt muodostumaan ongelmia ihan perusratsastukseen ja niitä on nyt lähdetty purkamaan. Työskentely perustuu lähinnä siirtymisiin ja taivutteluun, sekä ylipäänsä rentouteen ja kuuliaisuuteen. Näiden ongelmien takia on jouduttu vaihtamaan esteille vahvempi kuolain, ei ole kiinni siitä etten pärjäisi nivelellä, mutta turvallisuuden takia vaihdettiin. Pelhamit on olleet parhaat, mutta nuo meidän on hitusen liian paksut, joten olympialla mennään toistaiseksi. Tänäänkin pistin olymppiat suuhun pidemmän loman takia, tai lähinnä minimoimaan riitelyn riskit. Tein paljon siirtymisiä ympyrällä, puoliympyrää lyhyempää ja pidempää ravia, sekä puoliympyrää ravia ja laukaa. Lopuksi tein kahdeksikkoja pitkin ohjin, käyttäen mahdollisimman paljon vain painoapuja. Ne alkaa hiljalleen sujua ja palikat muutenkin löytää paikkansa. 

Tinttu etenee tasaisen hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Ravi alkaa olemaan jo hyvää, laukassa on vielä paljon tekemistä. Sekin on kehittynyt viimeisen kuukauden kuluessa. Tänään juoksutettiin se hyvin alle ja heitettiin mut sitten selkään. Ideana että mä vaan istun, tapahtuu mitä tahansa ja äiti ohjaa hevosta liinassa. En jotenkaan pystynyt istumaan liikettä yhtään, joten pidin kaikinvoimin etukaaresta kiinni, jotten hyppisi turhaan. Kädet oli ihan puutunut tuon jälkeen :D 

Oma kroppa tuottaa ehkä eniten ongelmaa. Kun polvet alkoivat reistaamaan ja jääkiekko jäi, mun kunto on laskenut. Kehonhallinnasta puhumattakaan.. En myöskään ratsasta kuin yhtä hevosta päivässä, enkä isoja hevosia ollenkaan, joiden liike vaatisi enemmän lihaksia. Tai joskus joo, mutta en päivittäin, kuten aikaisemmin. Olen myös niin tuhottoman jumissa, ettei mulla ole varmaan ainuttakaan lihasta, joka ei olis jumissa. 5.1 pitäisi kuulemma mennä pelaamaan kiekkoturnaus. Se on pakottanut käymään jäällä muutaman kerran. Polvet on tuntunut ihan hyvältä, vaikka muuten kunto loppuukin ennen aikojaan ja keuhkot yrittävät kuoleentua. Harmittaa ja ärsyttää, kun mikään ei tahdo sujua jäällä.. No mitä oli odotettavissa, jossei treenaa 1,5 vuoteen lainkaan? Ei ainakaan pääse jatkamaan samalta tasolta... Lisää treeniä, niin eiköhän sekin ala sujumaan! Tosiaan polvet eivät ole kipuileet suuremmin, joten uskaltaa myös treenata. Tai uskaltaa ja uskaltaa, kipeät polvet on kuitenkin syönyt motivaatiota rankasti ihan joka lajissa. 

Toiveita postauksista saa esittää ja on toivottavaakin! Koetan kirjoittaa kauden 2017 tavoitteet ja vilukissan vinkit tässä tulevilla viikoilla!

#22 Really want to go sleep now

Olisiko liikaa vaadittu jos haluaisi olla Muumi? Nukkua talven, olla useimmiten hyvällä tuulella ja kaikki seikkailut päättyisivät onnellisesti.

 (Lainattu)



Motivaatio kaikkeen on syksyn ja pimeyden myötä tosi vähissä muutenkin, en jaksaisi edes sohvalla maata. Mun paras motivaattori ja ainoa ihminen, jonka kanssa on voinut hevosista keskustella (äidin lisäksi) pyyhkäisi mut elämästään. Olin jonkin aikaa tosi hukassa ja vihainen, nyt kuitenkin päässyt asiasta aika hyvin yli. Edelleen harmittaa menettää ystävä, mutta minkäs teet. Motivaatiota on lisätty äidin ja valmentajan kanssa pohtimalla talven treenejä ja tulevaa kilpailukauta Niistä tulossa ihan oma postaus, kunhan saan itseni istutettua koneen äreen ihan ajan kanssa.

Wiku on ollut tosi pirteä ja ruvennut käyttämään myös kauran oikein, eikä keräile enää pöllövirtaa kauheasti. Poni lihoo hyvää vauhtia, vaikka saisi ottaa vielä vähän lisää massaa. Lihomisen myötä satulat ova käyneet hiukan epäsopiviksi, estepenkki harmittaa erityisesti, kun on mulle meidän satuloista paras istua. Onneksi tallista löytyy useampi satula, joista uskoakseni löydetään jokin sopi. Hiukan ollaan kaavailtu muutaman satulan myymistä ja niiden tilalle uutta satulaa. Myös uuden loimen hankinta voisi olla paikallaan. Wikun loimesta oli mennyt vettä läpi, jonka takia selkä on nyt vähän jumissa ja muutenkin jatkuva loimittaminen kurjien ilmojen takia, on luultavasti jumiuttanut ponia. Luvassa siis shoppailua, jumppaa ja satulan sovittelua.

Lauantaina peruuntuneen Sneckin valmennuksen tilalle pyysin Hannaa valmentamaan. Aluksi oli tarkoitus hypätä perjantaina Napilla ja launtaina Wikulla. Mutta päädyttiin hyppäämään molemmat lauantaina. Napin kanssa työskenneltiin puomeilla ja kavaleteillä, keskittyen laukan säätelyyn. Yllättävää kyllä laukan lyhentäminen olikin isompi ongelma. Reeniä tarvitaan paljon niin esteillä, kuin sileälläkin, Napista on kyllä positiivinen fiilis. Wikun kanssa taas tehtiin alkuun penninkuvaa, hävyttömän huonosti... En osannut lainkaan istua hiljaa. Itse tehtävä sujui aika hyvin, muutama sukellus ja viimeiseen metriin jäin vähän työntämään.  Olin hirvittävän ylpeä Wikusta joka kiipesi metristä yli ilman ongelmaa <3 Ei hyppy isolta tuntunut, mutta se näytti valtavalta ja jännitin itse vähän liikaa. Instassa jo henkutin kuinka hienosti poni on kehittynyt viimeisen vuoden aikana. Saa olla todella onnellinen, että noin hieno eläin on päätynyt mulle.

#21 Muutama mielipide ja kuulumiset

Pitkä tauko taas postaamisesta, voisin tässä selittää ne kaikki kolme syytä miksi ei, mutta ketään ne eivät luultavasti kiinnosta. Itseäni ainakin ärsyttää lukea perus selityksiä, koska koulu yms. Poden kyllä huonoa omaatuntoa siitä etten kirjoita mitään, etenkin kun tämän blogin tarkoitus oli toimia omana päiväkirjana ja kanava pohtia asioita. Silti en viitsi ottaa turhaa painetta tästä, jotta homma pysyy mukavana.

Käytiin Nakkilassa katsomassa Jari Sneckin luentoa. Luento käsitteli treenaamista esteratsastuksessa, sekä pelkoja. Pidin luennosta paljon, läheskään kaikkea en pystynyt sisäistämään ja muistiinpanotkin unohtui kirjoittaa, kun uppouduin kuuntelemaan. Oon mittinyt jonkin aikaa, että olisi mukava käydä eri valmentajilla hakemassa vinkkejä. Jokainen kuitenkin keskittyy hiukan eri asioihin ja usein selittävät asian toisin, jolloin voit ymmärtää paremmin mitä haetaan.  Hypätessä oon itse epävarma, kun esteet nousevat tai niihin laitetaan jotakin kummallista alle/ympärille. Sillon valmentajalla ja hänen metodeillaan on merkitystä. Luennosta vakuuttuneena kysyin äidiltä, onnistuisiko mun päästä Sneckin valmennukseen. Siitä se idea sitten lähti ja pian lyötiin lukkoon valmennus omalla tallilla.  Valmmennus meni meidän osalta ihan hyvin, fiilis oli tosi positiivinen. Ensimmäinen valmennus on kuitenkin aina ensimmäinen ja vähän hakemista. Koitetaan sopia uusi valmennus, kun aikataulut sopii yhteen. Uskon että hällä voisi olla paljon annettavaa valmentajana ja innolla odotan mitä tästä saadaan aikaan.

Kooste Sneckin valmennuksesta

 Kooste Hannan valmennus

Lissun valmennuksessa ollaan keritty käymään kertaalleen ja mietittiin mahdollisuuksia käydä viikottain, nyt kun mulla on työssäoppi. Koulupuolella ollaan paljon reenailtu Satakunta Cupin finaaleihin. Pääpainoa oon pitänyt siirtymisissä ja herkistelyssä. Oon jättänyt raipan kokonaan pois ja ratsastanu pelkästään kannuksilla. Paitsi tietysti hypätessä, kun jalka ei ole 100% vakaa. Mua ahdistaa ajatus, että tökin hevosta kannuksella turhaan. Siksi vältän kannuksia ja tarvittaessa käytän pallopäisiä. Kannusten käyttöä saisi mun mielestä muutenkin vahtia tarkemmin vähintään kisoissa, jossei sitten muuallakin. Wiku on kuitenkin liikkunut tosi kivasti ja hyvin eteen omalla moottorilla. Laukka on lähtenyt kehittymään ja on jatkuvasti paremmin säädettävissä!

Lauantaina oli Satakunta Cupin finaali, jossa ohjelmana toimi heB:3, joka ratsastetaan pitkällä radalla. Meillä kerkesi menemään kenttä jäähän, jolloin ei päästy treenaamaan kunnolla, onneksi on kuitenkin maneesi. Pohdinnan jälkeen päädyttiin menemään vain tuo finaali rata, ilman että ottaa alle toista rataa. Näin jälkikäteen on helppo viisastella, olisi pitänyt ottaa se K.N alle! Se on kuitenkin itselle niin tuttu rata, ettei se olisi vaikuttanut seuraavan radan muistamiseen. Radalla niin kuin pelkäsin oli vähän liikaa virtaa, eikä 15min verkka riittänyt mihinkään. Osoitin todella hyvää käytöstä karjumalla perkelettä, kun poni lähti lapasesta. En siitä järin ylpeä ole, mutta pysähtyipä siihen.. Itse rata oli todella jännittynyt, sain kokoajan keskittyä. Hiukankin keskittyminen herpaantuu ja sait koota pakan uudestaan. Muistin kuitenkin radan koko ajan, positiivinen yllätys kuitenkin oli, että suoriuduttiin noinkin hyvin. Lähdin näihin kisoihin toivoen parasta ja varmana siitä että pääsen maistamaan hiekkaa. Tulokseksi saatiin harmittava 63.409% tähän oli kuitenkin ihan hyvä lopettaa tältä kaudelta viralliset kisat.

 Finaali rata

Mitä teille kuuluu? Jos on toiveita, ideoita tai parannettavaa postausten suhteen, kuulen niistä mielelläni!

                                                                                                                                                                                                                                                                     

#20 Kuulumisia ja ostoslista

Kaksi viikkoa oli ja meni. Sain kipsin pois viime torstaina, viikonloppu piti elää vielä rauhakseen.. Löysin itseni kuitenkin perjantaina selästä. En kylläkään mennyt, kuin jonkun 10 minuuttia vähän käyntiä. Maanataina oli eka päivä, kun ratsastin enemmän kunnolla. Oli muuten kivaa! Tää kaksi viikkoa lisäsi kyllä kummasti motivaatiota. Ranne on kestänyt melko hyvin rasitusta ja nyt pystyn jo varaamaan ihan kunnolla sille painoa ilman kipua.

Meille muutti uusi hevonen Tinttu muutama viikko sitten. Olin niin katkera kun en päässyt projektoimaan heti. Nyt oon päässyt kelkkaan mukaan ja liikuttanut puten kolmena päivänä. Ollaan edistytty tässä kolmessa päivässä ihan hurjasti, kun ollaan päästy äidin kanssa tekemään yhdessä, eikä tarvi tahia yksin. Tintulla on kyllä tehty, mutta aloitetaan lähes alusta ja edetä vähän sen mukaan mikä näyttää järkevältä. Ihan huippua päästä taas projektoimaan, homma mitä ehkä eniten rakastan. Tinttu on kiva ja erittäin potentiaalinen suokki, jonka kanssa on hauska työskennellä. Innolla odotan mihin asti päästään, kunhan saadaan luottamus pelaamaan!

Wiku on päässyt laihtumaan liikaa, minkä takia nostettiin ruuan määrää ja lisättiin kaura, sekä greenline ruokintaan. Hyvin se on alkanut lihomaan, eli mistään vakavasta ei ole kyse. Liekö Pälli ahneena rohmunnut Wikunkin heinät. Muutoin hevosille ei kuulu mitään ihmeellistä, myös tämä jonka kanssa kaaduttiin voi hyvin ja on palautunut normaaliksi.

HIHSiä olen intoillut jo varmaan kuukauden :D porukalla menee hermo, kun kailotan päivittäin montako päivää jäljellä.. Ei mulla oo mitään tiettyä minkä haluan nähdä, paitsi että TAHTOO NÄHDÄ KAIKEN!!? Harkitsin ottavani kameran mukaan, mutta pelkään rikkovani sen tai että joku pöllii sen. Kuvaaminen siis tapahtuu puhelimen voimin. Kaatumisen jäljiltä mun kypärä meni rikki, eli kypärä löytyy ostoslistalta, muutenkin on vähän varusteita uusittavana..

Kypärä on ensisijainen hankinta, mitä lähdetään hakemaan. Mun päähän on hankala löytää yhtään sopivaa kypärää, pieni hakeminen oli tuon edellisenkin kanssa.. Mielummin en ota mitään muovista munan kuorta, ne kun ei sovi sitten mitenkään päin mun päähän.

Hanskat, mulla on kahdet roecklit, mutta molemmat alkaa olemaan puhki. Jonkun näistä kolmesta väristä olis tarkoitus hankkia.

Housut hakusessa on mustat, siniset tai punaiset housut. Jos sattuu löytymään yyber halvat kisahuosut koko/grippi paikoilla, niin nekin saattava päästä mukaan. Tykkään mun nykyisistä kl:n valkoisista housuista, ne vaan ovat pirun liukkaat, kun niissä ei oo mitään paikkoja.

Jalustimiin pinssit

#19 Halki, poikki ja pinoon

No ei nyt ihan, mutta ranne siinä kuitenkin murtu. Tosiaan keskiviikkona oltiin estetunnilla Wikulla, tehtävänä toimi pituushalkaisijalle sijoitettu puomi ja pysty. Aluksi tultiin laukanvaihto tehtävää, jolloin tultiin täyskaarto ja kavaletin päällä vaihdettiin laukkaa. Aiheena oli johtava ohja, mikä ei meinannut sitten millään onnistua, laukat kyllä vaihtui yllättävän hyvin. Pystylle tultiin vasemmasta ja oikeasta laukasta ja vaihdettiin suuntaa joka kierroksella. Mun käsillä ja hartioilla oli jälleen ongelmia, ohjat ei pysynyt kädessä ja heiluivat jotain omaansa. Itse tehtävä sujuin aika hyvin, ei mitään suuria ongelmia. Hiukan meinasi ahdistaa, esteen noustessa johonkin 80cm tietämille, en silti onnistunut sössimään hyppyä kovin pahasti ja selvittiin kunnialla yli joka kerran, vaikka laukka ei sitten enää vaihtunutkaan.

Vaihdoin loppuun hevosta tarkoituksena ottaa vain pari kolme hyppyä. Tultiin ekat hypyt ihan hyvin, ei niissäkään mitään kummallista, seuravaan ei sitten enää askeleet sopineet ja säädin itse vähän turhaan tuloksena hiekkaa suussa ja käsi pakettiin. Ärsyttää ihan sikana, mutta onneksi ei käynyt huonommin ja hevonenkin on kunossa. Lähdettiin käymään päivystyksessä toteamassa pieni murtuma ranteessa ja pistämässä ranne pakettiin. Kokemusta rikkaampana ja vähän turhautuneena elämä jatkuu, muutaman viikon päästä pääsee kapuamaan takaisin selkään. Sitä odotellessa Wiku liikkuu liinassa ja tekee joitain tunteja, pyysin myös muutamaa kaveriani, jos he ehtisivät käydä jonain päivänä. Ihmiselle joka on aina ollut melko terve ja muutenkin pitkälti omatoiminen, on olut hankala myöntää tarvitsevansa apua. Yritän kyllä edelleen tehdä kaiken itse ja etsiä ratkaisuja tehdä asioita, onneksi sormien turvotus on laskenut ja käsi ei muutenkaan ole kauhean kipeä.

Sunnuntai ja häkin siivousta.

Kokeiltiin rotille häkkiin tollasta turpeen ja hakkeen sekoitusta, joka on toiminut aika hyvin. Nöösi ei oo huomauttanyt yhtään, vaikka olin vähän epäileväinen, kun marsuille turve ei sopinut yhtään.

"Muutama" kuva kisoista. Naureskeltiin mun ilmeille, en vaan osaa näyttää järkevältä.. Niin keskittyny tai kauhistuneita ilmeitä :D

Jos olisin kerrankin ajoissa ja kyselisin jo nyt, millainen olisi kiinnostava joulukalenteri? Pistäkää ehdotuksia tulemaan :)

Niin jännää hiekka :D

#18 Kisat ja pohdintaa

Rotta yliannostus :D

Olen käynyt suhteellisen paljon mielessä läpi tuota A:aan rataa, mihin meidän täytyy panostaa että saadaan pisteet takaisin, kun jokin ei onnistu tai miten mun pitää ratsastaa että saadaan jokin kohta onnistumaan. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että ongelmia on enemmän kuin hyviä pätkiä ja luultavasti unohdan vielä radankin.. Vaikka heA:1 onkin aika simppeli ja kaikki tulee suunnilleen peilikuvana, unohdan silti ratsastaa jonkun voltin tai totaalisesti mihin olen menossa. Eniten keskittymistä vaatii siirtymiset, askelajien laatu ja mun istunta, istunta on ehkä se suurin tekijä. Kisoissa, varmaan jännityksen takia, tuntuu että etenkin jaloista lähtee kaikki voima. Mun pitää olla aina tosi tarkka omien apujen kanssa, en saa yhtään hermostua, jäädä vahvaksi tai tökkiä kannuksella, muuten koko homma leviää käsiin. Ratsastan yleensä vain raipan kanssa, en koskaan oo erityisemmin pitänyt kannuksista ja välttäisin mieluusti käyttämästä. Kisoihin ne kuitenkin kuuluvat ja se meinaa tuottaa ongelmaa. Mun pitäis mennä useammin ilman raippaa ja herkistää enemmän. Oon kuitenkin vähän laiska ja mukavuudenhaluinen ja menen mielummin sen raipan kanssa, jolloin saan helpommin aktivoitua takajalkoja. Tämä kertoo myös mun oman taidon puutteesta, en vain osaa.. Vaatisi hirveästi treeniä ja opettajan huutamaan useammin, jotta päästäisiin eteenpäin. Se on kyllä meidän ehkä tärkein seuraava tavoite, jos halutaan oikeasti edetä ja pärjätä kisoissa.

Itse kisat meni meidän kohdalta ihan ok. Verkka jäi vähän lyhyeksi jälleen, meidän piti lähteä kolmantena, mutta yksi olikin jäänyt pois. Tämä oli siis meidän ensimmäinen heA ikinä, tarkoitukseni oli siis katsoa ensimmäinen ratsukko ja tarkistaa siten, että osaan radan ja jatkaa sen jälkeen verkkaa. En verkkaan ottanut raippaa mukaan, enkä jännityksessä onnistunut tekemään verkassa mitään kovin järkevää. Radalla oltiin vähän löysiä ja esitys oli tosi pliisu, muutama rikko ja pientä säätöä mahtui myös mukaan. Olen taas näin muutama päivä kisojen jälkeen ihan tyytyväinen suoritukseen, tuo oli kuitenkin se mitä lähdettiin hakemaan, eli hyväksyttyä tulosta helppoA:sta. Asetettiin taso vielä korkealle lähtemällä suoraan 2-tasolta liikkeelle, ollaan kuitenkin käyty vain yksissä kakkosen kisoissa, ennen näitä. Todettiin kyllä että ihan hyvä ettei saatu yli 60% prosentteja, kun tarkoitus oli kuitenkin kilpailla Satakunta Cupissa.

En ole saanut aikaiseksi pistää koneelle ja käydä läpi, kisoista otettuja kuvia, jos tässä saisi aikaiseksi.. Tuossa nyt kuitenkin muutama puhelimella räpsästy.

#17 Pikaiset kuulumiset

Heti tähän alkuun, blogin päivittäminen on toistaiseksi vähän hiljaisempaa. Vasemmasta sivupalkista pääsette suoraan meidän insta ja facesivuille. Ainakin instaa tulee päivitettyä aktiivisemmin ja sielä on usein pätkää valmennuksista ja kuulumisista.
Oi voi... Taas ollut ihan liian pitkä tauko postaamisesta. Tähänkin taukoon on mahtunut useampi este- ja kouluvalmennus, pohdintoja ja muutakin ohjelmaa. Valmennukset ovat menneet aika hyvin, esteillä on treenattu paljon sarjaa 1-2 laukan väleillä ja kouluvalkuissa menty kangilla ja tehty paljon perustehtävien lisäksi vastalaukaa. Launtaina 24.9 ollaan ilmottauduttu meidän ensimmäiseen helppoA luokkaan! Hiukan jännittää, ettenkin kun tiedän että hyvänä päivä rata ei tuota ongelmaa, mutta muuten suorittaminen ei ole vielä tarpeeksi varmaa. Kisoihin lähdetään kuitenkin hakemaan tulosta ja tuomarin arviota, eikä sijoitusta, vaikka tietenkin se olisi kivaa :D

Mulla on ollut taas ongelmia oman kropan kanssa, etenkään kädet eivät meinaa pysyä samalla kohdalla. Tätä ongelmaa lähdin ratkomaan kuolaimettomilla, koska tällöin mun on pakko ratsastaa kunnolla istunnalla ja ongelma tulee selkeämmin esiin. Siitä olikin hyötyä, kun näki selväti mitä vasenkäteni tekee väärin ja mitä korjaamalla se on helpompi säilyttää paikoillaan. Myös kolmen päivän tehohieronnan tuloksena lonkat ja nilkat on taas auki ja ainakin melkein pysyvät linjassa. 

Koulu on pyörähtänyt ihan kunnolla käyntiin, olen jo ihan valmis lähtemään takaisin lomalle, työssäoppi alkaa onneksia ihan pian. Ensimmäinen vuosi meni aika kivuttomasti kaksoistutkinnon osalta, nyt kuitenkin tuntuu että hukun tehtäviin, vaikka amiksella tehtävät ovatkin melko tuttuja ja helppoja menee silti kaikkien tehtävien tekemiseen tuhottomasti aikaa. Onneksi on hypärit, jolloin kotiin ei jää juurikaan tehtävää. 

4.9 Meille muutti kolme rottaa <3 Nasu, Nipsu ja Nöösi. Äidillä on joskus ollut rottia ja ollaan yhdessä haaveiltu että hankitaan viimeistään, kun muutan omaan kämppään. Löysin facesta ilmoituksen jossa tämä tyttökolmikko etsi uutta kotia, linkitin sen äidille ja he jotenkin päätyivt meille. Rotat ovat sopeutuneet hyvin ja Nipsu pääsi jo kouluunkin mukaan. Vaikka rotat mun ovatkin, oli jako aika selvä äiti sain Nasun, siskoni Nipsun ja mulle Nöösi. Kun näin kuvan ilmoitin, että tuo tumma on sitten mun :D Nöösi oli ilmeisesti ottanut muutossa vähän kylmää ja saatiin hakea sille antibiootit, soitinko 7 lähikuntien eläinlääkäriä läpi, ennenkuin sain kiinni ketään joka osasi auttaa. Nöösin takia myös joudutaan miettimän kuivikkeet uudestaan, puru pölisee liikaa ja paperi oli tosi kiva kiikuttaa pesätarvikkeeksi... 

Nasu

Porukat oli häissä ja me päästettiin meidän lahjakkuus valloileen :D

Käytiin hyppäämässä yhdet kisat, poikkeus luvalla ristikko, 50 ja 60cm. Kisoissa meni kaikki mahdollinen mönkään, niin järjestäjien, kuin munkin osalta. Ekassa luokassa unohdin tervehtiä tuomaria, seuraavassa unohtu rata, olin ihan valmis lähtemään kotiin ja vajoamaan multaan. Wiku suoritti radat kuitekin asiallisesti ja 60cm päästiin jopa maaliin asti, vauhti ei riittänyt sijoihin, mutta tuonnekkin lähdettiin vain hakemaan ratoja alle. Ponille pitää kyllä antaa pisteet! Olin itse ihan hermona, ahdistunut ja vaikea, silti Wiku oli rauhallinen ja toimiva.

Puhelin taitaa olla täynnä näitä kuvia

Lapsi linssilude :D

Ja taas 

Päästiin sänkkärille baanaamaan, Wiku oli todella siivosti ja uskallettiin päästää kunnolla vauhtiin. Tosin pellosta loppu matka kesken, mutta jos ensiviikolla mentän koko peltoo ;D