perjantai 30. maaliskuuta 2018

#56 Kotia kohti






Viisi viikkoa Irlannissa on nyt ohi. Ihan mieletön kokemus kaikkineen.
Hyvä porukka, mielenkiintoinen maa ja paljon kaikkea uutta.
Mulle reissu oli haaste, halusin repäistä ja katsoa pärjäänkö yksin.
Ujona ja epäluuloisena persoonana, oli mielenkiintoista lähteä avoimella asentaalla.
Hämmentävää, mutta jopa onnistuin siinä. Toivon että osa siitä avoimuudesta säilyy myös kotona.
On niin paljon helpompaa olla oma itsensä ulkomailla, vaikka mitä tapahtuisi,
et todennäköisesti näe heitä enää ikinä.
En tiedä puhunko englantia yhtään paremmin, mutta rohkeutta puhua tuli roppakaupalla lisää.
Enää en panikoi, kun joku yrittää  keskustella tai kysyä jotakin.





Haikea jättää Irlanti taakse, mutta olen erittäin iloinen päästessäni kotiin.
Vaikka se hevoseton elämä ihanaa onkin, kun sun ei tarvitse mennä kaatosateella tekemään tallia.
Pää ja kroppa kaipaa kuitenkin niitä rutiineja.
Selkäni ja polveni, eivät oo olleet näin pahassa jamassa muutamaan vuoteen.
Liikuntaa harrastettiin lähinnä pyöräilemällä töihin, ja lenkkeilemällä.
Pakko oli päästä lähes päivittäin pihalle liikkumaan ja haukkaamaan happea.
Innostuin jopa kokkaamisesta, minä, jolla on peukalo aivan keskellä kämmentä.
Hyvin maistui erimerkkiset keitot ja pöperöt.







Arki lähtee rullaamaan lauantaina täydellä teholla,herätyskello piippaa kahdeks korvilla
ja tallilla pitäisi olla 10.00,
moikkaamassa Wikua. Ihan hirveä ikävä!
Väsynyt mutta onnelline, kuittaa Tikkurilan juna-asemalta, vielä muutama tunti ja olen matkalla kotiin <3







ps. Ensi viikolla on Hevoset-messut!!!

maanantai 12. maaliskuuta 2018

#55 Täälä ollaan

Hello! Irlannissa ollaan oltu reilun kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko saatiin porskutella ns. omalla porukalla. (mun lisäksi sotelta lähti kaksi tyttöä) Päivät kului lähinnä kämpillä netflixin kanssa ja illat paikallista elämää ja kaupunkia tutkiessa. Iloisia yllätyksiä on onneksi kohdattu enemmän, kuin niitä huonoja juttuja. Mitä nyt puolikaupunkia kiinni, kun tuli säälittävät 7cm lunta. (okei okei, osassa maata lunta oli varmaa metri)



Asiat ei täälä ollut ihan niinkuin meille oli kerrottu, kämppä on kuitenkin kiva ja eikä mulla ole valittamista myöskään työpaikasta, vaikka sekin oli vaihtunut. Työskentelen siis hotellin toimistossa, lähinnä olen tarkistanut erillaisia listoja tai kirjoittanut papereita puhtaaksi. Sain jopa ihan oman projektin, suunnittelin ja toteutin äitienpäiväkynttilöihin tarrat, ja lätkin ne itse kynttilöihin. Ihan hauskaa!  Me asutaan täälä kolmen suomalaisen, neljän ruotsalaisen ja kahden hollantilaisen voimin. Hiukan hirvitti, kuinka yhteiselo sujuu, mutta ei ole kyllä sen enempää valittamista siitäkään. (mutta opettelisitte tiskaa..!)



Itsessään Irlanti on mukavan oloinen maa ja ihmiset ystävällisiä. Jopa hieman ärsyttävyyteen asti hoetaan "Hi, how are you?" Hämmennyn ja jäädyn edelleen joka kerta, kun kassalla sitä kysytää. Kuvattavia juttuja on valtavia määri, oikein ärsyttää, kun en ottanut kameraa mukaan. Oli yhden kämppiksen kanssa vähän puhetta, että lähdetään tutkimaan tuota virallista maaseuta joku päivä. 



Työmatkan varrella on pari hevosta, siinä onkin mun koko reissun hevos-saldo.. Etsin täältä ennen lähtöä vuokrahevosta ja löysinkin muutaman, mutta matkaa olikin yli 30km suuntaansa. Kuopattiin sekin haave, valitettavasti. Koetan saada aikaiseksi lähteä käymään lähimmillä talleilla katsomassa mikä meno.

Todistetusti olen kuitenkin nähnyt siis hevosen!


Kämppiksen kuva! Sen katot oli nätimmät







keskiviikko 21. helmikuuta 2018

#54 Hei hei rakas

Wiku muuttikin jo sunnuntaina uuteen kotiin. Lähtö tuli itselle vähän yllätyksenä, oltiin alustavasti puhuttu maanantaista. Muutto sujui kaikkineen hyvin ja käytiin yhdessä tutustumassa paikkoihin. Käytiin sitä maanantaina katsomassa, hiukan se ihmetteli, kun tallissa oli hirveä hälinä. Ei onneksi vaikuttanut kovin stressaantuneelta. Käyn sen tänään itse ratsastamassa ja sanomassa heipat, ennen Irlantiin lähtöä. Nyt vasta alkaa mennä tajuntaan, että poni jää sinne vuodeksi, eikä vain ole käymässä.


Wiku oli eilen saanut tarhakaverin, poneilla näytti videoiden perusteella olevan hauskaa yhdessä. Eiköhän tämä ole ponille hyvä juttu, vaikka se itseäni vähän ahdistaa antaa se toisen huomaan. 


Tadaan kanssa ollaan rauhakseltaan tehty töitä, ollaan opeteltu juoksutuksen alkeita ja tehty nousuharjoituksia. Eilen päästiin ottamaan ensimmäiset askeleet ratsain. Ei Tadaa ole ihan meidän helpoimpia opettavia, mutta ei paljon toisinkaan. Juoksuttaminen meni jakeluun ensimmäisellä keralla, eikä selkään nousussakaan ollut ongelmia. Tänään jatketaan samalla teemalla juoksutusta ja selässä istuskelua, jos kaikki on fine kokeillaan vähän ravia ja enemmän tuntumaa ratsastajalla. 


En tiedä kuinka reissut mahdollistavat bloggaamisen, kevät kuitenkin antaa itselle taas enemmän motivaatiota kirjottaa. kysynkin nyt teiltä, millaisia postauksia haluaisitte lukea

lauantai 17. helmikuuta 2018

#53 Kauheesti kaikkee

Lento Irlantii lähtee alle viikon päästä, rotat lähtee uuteen kotiin mahdollisimman pian, Wiku on lähdössä ylläpiitoon ja meille muutti uusi hevonen... Onhan siinä jo vaikka ja mitä!

Viime viikonloppuna käytiin Zilpalla hyppäämässä Wikun kanssa 40 ja 60cm. Lähdettiin hakemaan kivoja ratoja, joista jää molemmille hyvä mieli. Ja poni oli SUPER! Sain itse kiskoa happea viidennen esteen kohdalla, etten pyörry kesken radan. Joskus tainnut mainita, että jännitän.. Wiku kuitenkin suoritti hienosti, kyttäilemättä molemmat radat. 60cm rata alkoi olla jo hallittun näköinen, sain vain kääntää ja pyytää lisää laukkaa uusintaa. Olen ihan suunnattoman ylpeä ponista ja kuinka ollaan päästy tähän pisteeseen.


Alkuviikko maastoiltiin ja muuten ollaan jumppailtu. Wiku on rokotusten ja kisojen jäljiltä vähän tukkoinen, perjantaina saatiin jo tosi kivoja pätkiä. Lähinnä panostin siihen, että pidetään ponin kanssa kivat viimeiset päivät, niin että siitä olisi myös hyötyä seuraavalle. Haikeana, mutta toivottavasti saadaan poni muuttamaan ylläpitäjälle ensiviikon aikana.



En juurikaan käytä millään hevosella alaturpista, kisoissa se kuitenkin oli ja jestas kun poden huonoa omatuntoa noita kuvia katsellessa. 



Perjantai yönä meille kotiutui uusi asukki. Tadaa, on piekkari tamma, n. 143cm, ikää 4 vuotta. Ja olen ihan myyty! Hetkeen ole törmännyt noin ilahduttavaan hevoseen. Oikein harmittaa, etten ehdi sen kanssa tehdä töitä kovin pitkään. Soviteltiin sille tänään satulaa ja suitsia, sekä pyörähdettiin maneesissa. Vähän jännää, muttei mitään ongelmia. Vaikkei tästä mulle mitään makseta, niin Rakastan mun työtä <3



keskiviikko 24. tammikuuta 2018

#52 Uusi vuosi, ekat kisat

Hei vaan ja hellät tunteet! Vuosi vaihtui, mutta mikään ei muutu.. no ei, vuodesta on todennäköisesti tulossa jännittävin tähän mennessä. Lähden ihan pian viideksi viikoksi Irlantiin ja se kaikkein jännittävin juttu, josta uskaltaa jo ääneenkin mainita. Olen lähdössä kesäkuussa Belgiaan töihin! Jännittäviä asioita siis luvassa. 

Siitä kuitenkin ehkä myöhemmin lisää, nyt itse aiheeseen, eli kauden ensimmäisiin (ja mahdollisesti viimeisiin) kisoihin Wikun kanssa. Oltiin viikonloppuna 20.1 Zilpalla kisoissa, luokalla heA:10 2011

Meiltä oli väkeä kahdessa ensimmäisessä luokassa, joka tarkoittaa pitkää päivää. Onnistuin pitämään itseni lämpöisenä siihen asti, kun piti luopua kuomista ja haalarista, ja vaihtaa ne saappaisiin. Wiku oli verkassa aika kiva, reipas, mutta kuitenkin rauhallinen ja avuilla. Tein muutaman takarin ja nostoja, muuten yritin saada sen hyvälle tuntumalle ja takajalat alle. Olin vähän hukassa millainen verkka olisi hyvä, aloitin liian aikaisin, jolloin tuli liian pitkä tauko ennen rataa. Ponille siitä ei ollut haittaa, mutta olin itse niin umpijäässä, etten enää saanut varpaita liikkumaan. 




En muista olenko täälä ikinä maininnut, että olen kova jännittäjä. Kun pääsen radalle siitä tulee helposti selviytymistaistelu. Syksyn aikana ollaan kuitenkin jotakin saatu kalloon, koska pystyin radalla jopa pätkittäin ratsastamaan. Mun suurin tavoite radalle oli esittää lisäys, ei se vieläkään niin hulppea ollut kuin kotona, nyt oli kuitenkin jo yritystä! Kaikkineen rata oli positiivinen yllätys, Wiku oli tasaisempi ja enemmän mun kanssa, kuin varmaan ikinä ennen tätä. Vielä jäi ihan hirveästi korjattavaa, tuli katko vastalaukkaan, väistöt ja takarit olisivat saaneet olla selkeämpiä, pientä hienosäätöä. Radasta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis, sellainen että voin ehkä sittenkin luovuttaa Wikun jonkun muun alle, ilman että mun pitää tuntea huonommuutta. Hiukan kismittää, etten juurikaan ehdi sillä välttämättä itse kilpailemaan tässä keväällä, se tuntuu nyt käteen niin hyvältä <3 

Hämmentävää kyllä nappasimme 1. sijan prosentein 58.800%. Toiseen tavoitteeseen, eli 60% tulos, ei ihan päästy, ilmaisia pisteitä ei herunut mistään, vaikka tuomarointi muuten olikin erittäin asiallista ja reilua.



torstai 21. joulukuuta 2017

Joulukalenterin loppu

Olin suunnitellut joulukalenterin tekemistä jo edellisen blogin ajoilta. Se on kuitenkin aina jäänyt, kun mielenkiinto loppuu ja haluan kuitenkin tuottaa edes jokseenkin laadukasta sisältöä. Tänäkin vuonna yritin tehdä sen vain koska ego ei antanut periksi. Motivaatio loppui jo 5 luukun kohdalla, joka näkyy myös postauksissa, revin ajan niiden kirjoittamiseen yöunistani, joka ei myöskään ole kovin hyvä.

Täten joulukalenteri 2017 on julistettu epäonnistuneeksi ja voin todeta, ettei musta vieläkään ole tälläiseen aktiivisuuteen. Ensi yönä voisin kirjoittaa kuinka puinen mun poni on ollut, ja kuinka sitä on jumpattu vähemmän lahoksi :)

Kilpailukalenteri on kuitenkin saanut uutta päivitystä!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

luukku 14-17


Joululahjatoiveeni

Siinä missä lapsena odotti jouluna lahjoja, näin vanhempana odotana sitä kaikkea ihanaa ruokaa. Ressaan yleisestikkin kaikkea, jouluna on vuorossa lahjat. Mitä toinen voisi haluta, mitään turhaa ei viitsisi hankkia. Helpompi olis keksiä mitä kaikkea itse voisi haluta.

Rahaa, tiedossa on paljon reissaamista suuntaan jos toiseen

Niin missä se kamera oli


Tatuointilahjakortti, olen jostain 16 vuotiaasta halunnut tatuointia ja saanut sen vihdoin siihen muotoon, kuin sen iholleni haluan

Puhelin/rahaa, mun vanhalle puhelimelle kävi huonosti, uittaminen ja taipuminen, ei jostain syystä tee puhelimelle hyvää. Olen katsellut iphone 6s/7 , honor 9 tai näitä uusia nokian puhelimia.

Mitä sä toivot lahjaksi?

tiistai 12. joulukuuta 2017

luukku 13

Vähän kirjaimia

Murisen, aina, mennessäni
itsekriittinen,
lahjakas, ainakin netflix- maratoonissa
juhliminen, ei oo mua varten, mielummin herään aikaisin vaikka kisoihin
arka

Rahaa, raha on kiva, varusteurheilijalle ainakin
auto, hirvittävän kätevä kapine oikeesti. vaikkei näillä keleillä ajaminen kivaa ole
tarkka
salapoliisi, mitä netissä on, se löytyy
aurinko, loppuis jo tuo ainanen sataminen ja näyttäkee mulle aurinkoo!
sugar monster
tapaturma-altis
utelias
sekava/sekaisin T: Sisko

luukku 12

Haaveeni lajin parissa

Vaikka olen ihan super kilpailuhenkinen, kilparatsastus ei juurikaan kiinnosta itseäni. Joo kilpaileminen on ihan kivaa ja toisinaan jopa tykkään siitä. Enemmän mua kiinnostaa hevosten uudelleen kouluttaminen. Siinä oikeastaan on mun haave, saada työskennellä hevosten kanssa. Erityisesti ongelmahevosten. Mieluusti täyspäiväisenä työnä, mikä ei ainakaan suomessa ole helposti mahdollista.
Haluaisin opettaa ihmisiä ymmärtämään hevosiaan paremmin. Ja auttaa huonosti pidettyjä hevosia luottamaan taas ihmiseen. Jossainmäärin myös ehkä kilpailla.

Wikun kanssa toivon pääseväni kilpailemaan koulua ainakin vaativaan asti. Ja hyppäämään esteitä noin metrin korkeudella. Haaveita, jotka ovat mahdollisia, mutta tosi kaukana vielä.


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

luukku 11


Bloggaamisen  kolme plussaa ja miinusta

Blogin +

- Sulla on aina paikka tulla purkamaan fiiliksiä, ainakin mulle on helpompi jäsennellä asioita kirjoittamalla, kuin vaikka puhumalla.

- Kirjoittamisesta tulee muutenkin sujuvampaa, tän huomasi äikän esseetä kirjoittaessa

- bloggaaminen yhdistää ja sen kautta voi löytää uusia kavereita

Blogin -

- stresaan kun en jaksa/ehdi/viitsi kirjoittaa postausta tai ei ole kuvia

- tulee helposti kiillotettua sädekehää, kun ei haluaisi julkistaa, ettei välttämättä mennytkään niin nappiin

- Oikeasti hyvän blogin kirjoittaminen vie niin tuhottomasti aikaa ja energiaa, jota on toisinaan hankala haalia kasaan

Kaikkineen blogin kirjoittaminen on tosi hyödyllistä, kirjotti sitä sitten itselleen tai tavoitellakseen jotakin muuta.








Luukku 9&10


Q&A vastauksia

Miks just irlantiin? Olin alkujaan lähdössä kavereiden pienellä painostuksella, Hollantiin, jonne  hekin olivat menossa. Hollanti ei kuitenkaan kiehtonut itseäni juurikaan. Meillä oli pakollinen kv-leiri, jossa oli Irlantilaisa esittelemässä maataan. Olin ihan myyty! Juttelin koko esityksen äidin kassa, olenko ihan hullu jos vaihdankin maata ja lähden irkkuihin. Taidan olla vähän sekaisin, juteltiin mun ohjaajan ja irlantilaisten kanssa. Se oli sillä sovittu tällä tietoa lähtö on helmikuussa, jossei mitään ihmeellistä tapahdu, JÄNNITTÄÄ!

Tykääxs poneista? Ainakin mun poni on huippu!


 Jos et voisi ratsastaa, mihin käyttäisit siihen yleensä käyttämäsi ajan...?
Lukemalla ja pelaisin varmaan edelleen jääkiekkoa.

 Mikä sinusta tulee isona? Suunnitelma on hyvin vahvasti auki, yrittäjä toivottavasti jonakin päivänä. Sitä ennen on tarkoitus opiskella klinikkahoitajaksi, ratsastuksenopettajaksi, ehkä hierojaksi ja noin tusinaa muuta kiinnostavaa alaa. 

 Suosikkitreenit? Usein tulee tehtyä töitä kaarevilla, sekä siirtymisiä. Suosin kahdeksikkoja ja lumiukkoa (keskiympyrältä, voltit ulos) , niissä tulee taivutuksen lisäksi myös suoristamista ja on helmpi säätää tahtia.



 Paras/huonoin muisto hevosten kanssa? Hyviä ja huonoja muistoja on lukemattomia.
Parhaista ekana tulee mieleen, kun käytiin Ellin kanssa maastoesteillä, se reissu vaati ihan järjetötä luottoa hevoseen, eikä se pettänyt mua. 
Hunona tulee ensimmäisenä mieleen kun tallikaverin hevoselta tipuin lampeen ja jäin sen jalkoihin.    

 Mitä ratsastus on opettanut sinulle ihmisenä olemisesta? Kaikessa ei vaan voi olla hyvä heti ensimmäisellä kerralla. Jokainen tekee virheitä ja se on vain opittava hyväksymään, jotta voi yrittää uudestaan. Tää meinaa olla mulle edelleen tosi vaikea hyväksyä.

 Miten wiku kuvailisi sinua, jos voisi? " Se aina murisee mennessään, mut kehittää mulle kaikke tekemistä. Sit se pomottaa tosi paljon, mikä ei oo niin kivaa. Mut ei haittaa koska se antaa mulle leipää *näyttää kieltä"









torstai 7. joulukuuta 2017

luukku 8


Täälä talvea kesti kokonaista kaksi päivää ja taas sataa vettä. Ei ehditty ikinä valosalla kuvaamaan, joten piti hiukan improvisoida. Tässä muutama siedettävimmistä otoksista. Nauroin kuvia katsellessani, kuinka selkeästi huomaa kumpi viihtyy kameran edessä minä vai siskoni. Ponia kiinnosti vain taskuissa olevat leivät

 1.

 2.



 3. 


4.

Löytyykö suosikkia?